Kunnon kulttuurikutina - vanhassa vara parempi!

Kunnon kulttuurikutina

minuun iski tässä äsken,

vaivasi tosi pahasti;

lukaisin teosta kolme,

kolusin rivi riviltä,

tavasin sana sanalta.

Vilahteli silmissäni

Johan Ludvig, Väinö Linna,

Aleksis Kivi, Runeberg,

Vänrikki, Sotaromaani,

Stoolin Seitsemät tarinat,

puhumatta veljeksistä.

Konsa ne läpi lukaisin,

olevani luulin oiva,

kunnon, kelpo suomalainen,

päättelin mä pääseväni

eliitin eto osaksi.

Näin mä tyhmä ja typerä

kuvittelin itsekseni,

kunnes kuulin kurja että

lukea minun pitäisi

teoksia tuoreempia,

rivompia, raaempia,

Finlandia-palkittuja.

Siinä sillä istumalla

oitis annoin mä periksi,

peruin kulttuurihimoni:

Pidä kurja kulttuurisi,

kaikki saastaiset sanasi,

niitä tohdi en tavata,

niillä silmiä pilata,

niiden anna en mä laisin

aivojani ahdistella!

Jälkikirjoitus kipakka:

Se sensuroitu Tuntematon,

kauan sitten julki tuotu,

oli selvästi parempi

kuin Väinön originaali,

se Linnan Sotaromaani,

- mistä kiitos sensorille!