Tämä
on tositarina
Suomesta,
siis Hölmölästä:
Oli
kerran Onnenmaassa
kylttyyrikyläpahanen,
-
Stadila-Taka-Pajula,
jossa
vuoksi virkaherran,
Arvo
Valta Arkkitehdin,
rakennus
joka ikinen
oli
aivan yhtä lailla
neliskantti
kertaa kantti,
musta
ulkoa, sisältä,
-
ilman ikkunan iloa.
Tuli
maahan matkallansa
Tyhmä-Matti
Maalaisjuntti,
osui
kylttyyrikylälle,
hetken
kulki, katsasteli,
tuulispäänä
tuijotteli;
heti
tyhmäkin tajusi,
kurja
on kyläpahanen,
tosi
ankea asua,
-
pimeä jokainen pirtti!
Siitä
innostui inehmo,
Tyhmä-Matti
Maalaisjuntti
paranteeksi
yhden pirtin
ikkunan
isohkon piirsi,
Klubi-askiin
askaroitsi,
-
suunnikkaaksi sen sutaisi!
Tyhmä-Matti
Maalaisjuntti
juoksi
luokse itse Äijän,
paikkakunnan
Ärjy Äijän,
lupaa
pyysi muutokselle;
isohkolle
ikkunalle
-
anoi vihreää valoa;
ja
kas, kas lupa kolahti,
-
kuluessa kuuden viikon!
Melkein
siltä seisomalta
oli
poikki hirsi, kaksi,
kolmas
melkeinpä menossa,
kun
jo kuulu virkaherra,
Arvo
Valta Arkkitehti
seuranaan
Ely Älytön,
Umpi
Impi Intendentti,
Puoli
Kiero Konsulentti,
Byro
Kraatti ja Pyhimys
tuli
paikalle, älähti:
Aukaise
et akkunoita,
niitä
seinälle sahaile,
riko
et yhteistä näköä,
-
tilataidetta tuhoa!
Vielä
ei peli pelattu,
maahan
lyöty matkalainen,
-
Tyhmä-Matti Maalaisjuntti,
sillä
kaukaa pohjoisesta
ajoi
kultakärryllänsä,
selässä
setelireppu
-
Yrjänä Yli-Inehmo.
Miesi
varsin mittavainen,
Yrjänä
Yli-Inehmo
hetken
aikaa ihmetteli,
mäen
päältä pällisteli,
silmissänsä
siinteleitsi
Stadila-Taka-Pajula,
kun
jo raapi päätä, ja rykäisi:
Täällä
arvon Onnenmaassa
tarvita
ei taidokkaita
mustia,
ei valkoisia
-
tilataidebunkkereita,
täällä
pakko on asua,
tehdä
työtä ja levätä,
täällä
tarvitaan valoa;
kaatakaa
Byro Kratia,
-
akkunat äkisti auki!
Joku
vielä vitkutteli,
älähti
Ely Älytön,
Poli
Trukkikin parahti;
-
esillä välikysymys,
mutta
kohta jo kylä koheni;
Stadila-Taka-Pajula
ulkoa
sekä sisältä
värin
vaihtoi valkeaksi,
vaihtoi
surkean nimensä,
uudisti
sen uhkeaksi
-
Avoin Ikkuna -kyläksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti