Omastani pois en anna!

Omastani pois en anna,

Sipiläksi en sikiä,

ketään päästä kellariini,

pakolaista, muukalaista,

ullakolle en asuta,

maahanmuuttajamamuille

jaa en muitakaan tiloja,

totesi kysyttäessä,

vastasi liki väkisin,

Antti, miesi Mäntsälästä.

Jatkoi kurja kuiskaellen:

Varaa totta kai olisi,

puutetta lain ei minulla,

- köyhälistöön kun en kuulu!

Sitten äänensä kohosi,

mies toi julki, tiettäväksi:

Peruste hyvä on mulla;

kotoutus ei onnistuisi,

konsa pois olen kotoa,

siellä käyn vain kääntymässä,

kierrän maata, kekkereitä,

Suomen valtion varoilla

väkemme vähäosaisen

edustajana elelen.

Sitten Antilla välähti,

- elämässä ensi kerran?

Puhkui miesi ponnekkaana:

Vanhan polvemme peruja

meillä lienee tässä maassa

tyhjinä ja käyttämättä

punamaalein maalattuja

satoja ökytiloja,

- siis taloja työväkisten.

Niistä luopua mä voisin,

poissa kun ei se minulta,

tuskin myöskään puolueelta,

- väeltä vähenevältä!