Kitee yllätti lopulta!

Taannoin vuonna kaksitoista

Kiteellä minä kipaisin,

kuulostelin katsomossa

teatteritaituruutta,

runoni ulostuloa,

katselin Kyläparia,

Myllyä, sen pyöritystä,

”maistelin” hiki hatussa

korven kirkasta rojua,

- pullosta Potoskavaaran!

Ennen iltaista eroa,

runosta tuli puhetta:

Digitaalinen esitys,

tallenne tavanomainen,

- muistona olisi oiva.

Jäniksenä suostui Tarja,

lähetellä sen lupasi,

- Keravalle keplotella.

Vuottelin mä vuoden verran,

sähköposteja sutaisin,

sinne, tänne singoittelin,

kyselin kai Kaalimaalta,

asiasta arvuuttelin,

mutten sentään muistaakseni,

pukilta, sen vartijalta;

viimein annoin mä periksi,

- unohdin koko asian.

Hoppuillut ei turhaan Tarja,

Jäniksen selässä ollut;

kului kaksi kurjaa vuotta,

kunnes kuulin Kaalimaalta,

Maijalta sain sähköpostin:

Kohta DeeVeeDee tulossa,

nopeaan on se tulossa,

- kertoile äkin osoite!

Tänään vuonna neljätoista,

viides päivä kahdeksatta,

postiluukkuni kolahti,

itki silmäni ilosta:

Kitee yllätti lopulta,

pelastui Potoskavaara,

- potaskaa ei ken puhunut.

Enää en ole suruinen,

kaipaile en lohdutusta,

- kiteeläistä kirkastusta!

Päinvastoin on mun tilani:

Pätsiä mä katsastaisin,

tosi mieluusti minäkin,

jos Kitee lähellä oisi,

- Keravaa liki makaisi!