Kehui itseä Kerava

Kehui itseä Kerava,

välissä Hesarin hehkui,

puhui puhki pienen suunsa,

- suolteli ylisanoja:

Entinen kyläpahanen,

pieni, suuri surkupaikka

on nyt oiva, onnellinen,

- vieläpä hyvänmakuinen.

Hyvä täällä herran olla,

köyhän kyykystä kohota,

yrittäjän pinnistellä,

- työläisen stadissa käydä.

Kelpo kaupunki Kerava

on nyt ihmisen näköinen,

reilu, rehti suomalainen,

- hieman kai rujo, rosoinen.

Täällä on povipimuja,

söpöjä pukupojuja,

elämässä eksyneitä,

- parhaansa yrittäviä.

Jos on kuiva kaupunkimme,

saamme vettä Päijänteestä,

Koffille, vesipedoille,

- jopa vaikka juotavaksi.

Keravaa ei kiusaa kylmä,

jano, kurjuus eikä nälkä,

siitä kantaa täällä huolta

- Kokkikartano ja Koffi.

Apuna on laitoksilla,

tukena ja turvanansa

Metos, Airam, Alko, Prisma,

- kirjasto, asema, Sinkka.

Rakennettu taajaan tänne

teitä, polkuja, katuja,

pyöräteitä, rautateitä,

- taloja ja röttelöitä.

Tallella on vielä täällä

energiayhtiöitä;

sähkö, kaasu, kaukolämpö

halpahintaista on meillä.

Josko joskus painaa murhe,

puserossa surku suuri,

helppoa on pääsy täältä

- lentovehkeellä, junalla!