Solidaarisuus-savotta!

Sekalainen sakki pieni,

urbaani, hyväosainen,

taannoin tunki Paljakalle,

vaelteli vaaran päälle.

Aikoi sakki suurenmoinen,

kera kelpo paikallisten,

tulijan tuhannen kanssa

hillomarjat maanitella,

muuttaa marjat miljooniksi,

jotta raukka thai-typykkä,

orjajoukko ulkomainen,

paremmat olot omaisi,

tyydyttäisi työolonsa.

Vaan kuinka kävikään kurjan,

sakin selvän, suurenmoisen:

Kenkään tullut ei turulle,

poikennut ei poimijaksi,

kyläläinen kaukaa kiersi,

Paljakan pahaksi syysi,

urbaanin väen unohti.

Sekalainen sakki pieni,

urbaani, hyväosainen,

marjoja ei maasta saanut,

pojista ei poimijoiksi,

tytöistä jopa vähemmän,

aatteestansa ei apua.

Konsa saamatta jäi hillo,

miljoona äkin mureni,

tupakalle tunki sakki,

saunoi, kaiketi kirosi:

Miksi kenkään ei välitä,

meistä aatteen sankareista,

Suomen parhaista pojista,

miksi tuntuu taasen jotta,

kenkään ymmärrä ei meitä,

tyhmät tuskaamme tajua.