Kuuluneeko kutsu linnan?

Taannoin Jenni jolkutteli,

kera Saulin sinnitteli,

Salon maille matkaeli,

viipyi hetken tyylityttö

Sauli Suuren kultamailla,

kultansa kotikylässä,

– syntymäkotikylässä,

rahvaan joukossa ravasi,

torikahvit kurkkuun kaasi,

– koko kansansa lumosi.

Samaan aikaan ”sattumoisin”

Hausjärven jämerä likka,

Vicki Koskela kuleksi,

torin kulmalla kuleksi,

kutsui kurja nuorta naista

todella edustavaksi,

mannekiiniksi manasi,

kansakunnan kauneimmaksi

vaateviejäksi vikisi.

Saapa nähdä ”sattumoisin”,

ovi onko jo avoinna,

– linnankutsu kuultavissa!

Ken lienee tämä kehuja,

kuka kurja kulkurimme,

miksi outo on nimensä?

Tässä tyttösen tarina:

Orvokiksi kastoi pappi,

kukkaseksi kuulutteli,

– Vicki vain lyhenne siitä.

Ikää konsa hieman karttui,

Hausjärven tomera tyttö

kiersi maita mantereita,

Amerikkaa, Aasiata.

Siksi tyttönen, kehuja,

Salon keskustan asukki,

kahden maan on kansalainen.

Toinen niistä on Kanada,

toinen taasen vanha tuttu;

– paluumuuton myötä Suomi.