Pakko, pakko, puolipakko

Pakkoruotsi paikallansa,

nyt ja aina on oleva,

mielestä hyväosaisten,

– vähemmistön vaativaisen.

Nyt kun valta on omittu,

saatu vaalivaltakirja,

uhkaa hurja Virkkus-Henna,

jatkaa linjaa ”järjellistä”,

– pakkolinjaa piinallista,

tukena ja turvanansa

– sossuhallitus hatara,

kehno, kohta kaatuvainen?

Nyt jo heittää herjaa Henna,

kokoomuksen kuntatantta,

– ministeri mittavainen:

Pakkoliitos paikallansa,

kyse kun on kunnistamme,

pitäjistä pienoisista,

kaupungeista, kauppaloista.

Entä sitten se puolipakko?

Kohta kansan, suomalaisten,

pettua on puolipakko,

metsän puista perkaella,

juhlaherkut heittää muille,

pöytiin Kreikan kanniskella,

josko hallitus ei kaadu,

– pakkohallitus hajoa.