sunnuntai 18. helmikuuta 2024


Hyvin kauan, kauan sitten,

- näillä mailla, Pohjolassa,

kukoisti kuningaskunta,

- Tusby, Tuusula -niminen!


Tusbyn raukoilla rajoilla

- syrjässä, takapihalla,

uinui rauhaista eloa

- Kerava, kyläpahanen!


Vuosikymmenet useat

- vietti se, mukaan tarinan,

alla jään, lumisen hangen,

- kesäkuun juhannusjuhlat!


Sitten, vuonna kaksineljä,

- kuni vanhassa sadussa,

heräsi kyläpomonen

- kuni Ruusunen unesta!


Ärähti kyläpomonen;

- Nyt on velttous ohitse,

alkaa arkinen aherrus,

- itsenäisiä olemme!


Melkeinpä samalla siinä

- tapahtui ihana muutos;

suli jää, luminen hanki,

- vihersi kovin Kerava!


Kulussa työn, ahkeruuden,

- satavuotisen savotan,

sivistyi Kerava, Kervo,

- kohosi jo kaupungiksi!


Ihanaa oloa yksin

- kesti pitkään, kauan, kauan,

dekadeissa kymmenkunta,

- kunnes sitten, yllättäen…!


...Keksittiin Sote, sekava,

jossa Vantaa, vahvempana,

määrää ”mielivaltaisesti”

- koska sairastaa Kerava!


Tarinoitsija sanoisi;

- Pakoon sutta kun pyritte,

pahempi paha, siis karhu,

- vastaan änkesi äkisti!


Saapa nähdä sattumoisin,

- uinuuko Kerava, Kervo

taasen pitkään Ruusus-unta

- alla jään, lumisen hangen...!


...Mukaan toivon, järkisyiden,

- tuskin sentään, entislailla,

taasen, vuosikymmeniä,

- sataa vuotta, kumminkana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti