sunnuntai 14. elokuuta 2022

(Jaakko) Lyyti(nen) skrivasi!

Konsa suuri suosikkini,

herra Sunnuntai-Hesari”,

(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi

karmean tositarinan

- rajalta Itäisen Saksan,

piti mun ihan pakosta

- vääntää se Kalevalaksi!


Kuusikymmentäluvulla,

elokuussa, perjantaina

Helmut ja Peter parina

työnsä jättävät tylysti,

nuorten suuntana on muuri

urheasti kulkee juoksu,

- piikkilanka lain ei estä!


Vielä ei ohitse vaara,

pahin on edessä vasta:

kuolon kaistale kamala,

- ampuma-alaa isosti!


Tulta (selkään ja) munille,

- kuuluu karmiva komento!


Helmut kiipeää ylitse,

muuri ei pidätä häntä

- koittaa vihdoinkin vapaus!


Peter pääsee viereen muurin,

mutta ei ylitse, verta,

- todella paha osuma!


Hilfe, help, apua, oitis;

ei auta itä, ei länsi,

- arkajalkoja molemmat!


Peter ei enää valita,

- ano armoa, apua!


Iso upseeri idästä:

- Kantakaa pois kansalainen!


Savuverho suojanansa

- Dee-Dee-äRrä korjaa kurjan,

kanto tehdään käskettynä,

- väline ei kultatuoli!


Rohkein on valokuvaaja,

otos on tosi upea;

- rajavartijat ja ruumis!


Loppuun suuri suosikkini,

herra Sunnuntai-Hesari”,

(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi:

Joka päivä Ukrainassa

viaton siviiliparka,

Peter, kohtaa kuolon kurjan,

- me vain vieressä virumme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti