keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Tänään päädyin enkeliksi!

Jalan käyden, astumalla,

minä mies liki mitätön,

Kalevi Keravalainen,

- Väinämöiseksi nimetty,

tänään päädyin enkeliksi

- omaa syyttä, sattumalta,

aamuisella matkallani,

jolla mittari osoitti

kuulua pedon lukua,

lukua luciferuksen;

- kuusi pilkku kuusikuusi!


Tämä on tositarina,

jonka kerron vain sinulle,

- ystävälle luotetulle!


Normaalisti, siis nykyisin,

aamuisin mä tutkiskelen

- jalan käyden, astumalla,

silmät vielä sikkuralla

- Keravan itäosia!


Tietänet kiviset sillat,

taiteiden talot, pytingit,

Keravan joet plus lammet,

- Kaskelat ja Sorsakorvet!


Tänään, tiedä en mä, miksi,

- länsi kiinnosti enemmän;

vielä hieman kylmissäni

Arabikylää ihailin,

tutkin virren kuuluvuutta,

- kiertelin Viron perällä!


Seppä Ilmarin kadulla,

- kaukana Viron perällä,

tuli vastaan vanha herra,

- tervehdin, tilaa utelin!


Oli herra etsimässä

rakennusta suuren suurta,

- jossa on ovea kolme!


Mietin hiljaa mielessäni,

kyse mistä olla voisi,

- kerros-, vai rivitalosta?


Lopulta minä älysin,

keskustasta saapui herra;

- siellähän ovat ne suuret!


Kysyin hiljaa, ja arasti:

Etsitkö hätäapua,

- lasarettia Keravan!


Mistä tiesit aatokseni,

- sitä termiä tavoitin!


Täysi käännös ja takaisin:

Kuljen tässä vierelläsi,

kilometrin, hieman toista,

- että pääsemme perille!


Aina joskus, kesken matkan,

mies epäili, ja totesi,

sinä tietänet paremmin,

- mikä matkamme on määrä!


Jos et vastaan oisi tullut,

varmaan oisin etsiskellen

taivaltanut, taapertanut

- aina hornan tuuttiin asti!


Yksi kolmesta ovesta

aukeni likimain oitis,

sisar valkoinen ja hento

kysyi mieheltä asian,

- häntä ohjasi, opasti.


Minä mies vähäpätöinen,

- enkeliksi nyt nimetty,

jatkoin hiljaa taivaltani,

jolle mittari osoitti

kuulua pedon lukua,

lukua luciferuksen;

- kuusi pilkku kuusikuusi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti