perjantai 10. heinäkuuta 2020

Keravan Setä Samuli!


Tässä nyt ihan aluksi,
pyydän anteeksi sinulta,
- lukijalta ainoalta,
tätä surkeaa runoa,
- puolenpäivän purkausta!

Totta tässä toinen puoli,
toinen syntyi ja sikisi
- puupäästä ikiomasta!

Runon rohkenin repäistä,
jopa vielä julkituoda,
Suomi kun ei lie Venäjä,
- Samuli isovihainen!

Keravan Setä Samuli,
Isolan tilan isäntä,
kas, kas, vielä toistaiseksi,
- kruunaamaton kunkku, tsaari,
tässä päivänä eräänä
- tuomana Itellan, Postin,
sai jotain salaperäistä,
- kirjeen oudon, kummallisen!

Luki alla yllättäen
Mirella Marin, demari,
- Kesärannan keisarinna!

Samuli tuo sankarimme,
mietti viisaan päänsä puhki;
toverina sainko kutsun,
vaiko lehtikeisarina,
- ylimpänä ystävänä,
oliko Apu avuksi,
vaiko vankat ansioni
- paikallisena pomona!

Rokan söi mies rohkeasti,
limusiinin sai, varasi,
Kesärannan kinkamille
- körötteli kuin kuningas!

Aivan ykskaks yllättäen
oli paikalla myös muita,
- politiikan pohtijoita,
kavereita kelpoisia,
toimittajatorveloita,
naistenlehtileipojia,
- Eevan, Annan ja Voguen!

Hiljaisena hieno miesi,
- Keravan Setä Samuli,
kuunteli kun Sanna Suuri
tunnin, runsaat puolitoista,
puhui, puhkui ja pälätti.
- suolteli sirosanoja
Suomenmaan surutilasta
- paperiinsa katsomatta!

Murheisena mietti miesi;
Enpä tainnut taaskaan päästä
neuvottomain neuvojaksi
- ongelmien ratkojaksi;
taisin jäädä, toistaiseksi,
keravaiseksi kamuksi,
- pelkäksi Apu-pojaksi!

Kuvaa sainhan sentään kaksi
- kasvokirjakaunisteeksi,
eikä suuri, suurenmoinen,
kasvistäyteluomukakku
- pahaa tehnyt vatsalleni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti