torstai 13. helmikuuta 2020

Juho Kustin kunniaksi / 150 vuotta

Paasikivi, Juho Kusti
1946-1956
1870-1956

Juho Kusti
ponnisti poliittisesti,
- Urkkia jos uskominen,
linjalle Kalevan Urhon,
eikä niin kuin on asia
- Suomessa virallisesti!

Juho Kusti sai omaksi
akkaa” kaksi; Annan, Allin,
neljä lasta suurenmoista,
Varman, Annikin, Juhanin,
- Wellamon, Kalevalasta!

Seteli tuhannen markan
oli ehta ensimmäinen,
missä mies, ihan elävä,
Juho Kusti, katsasteli,
- Suomen, maailman menoa!

Köyhä kun ei aivan ollut,
opiskeli miesi paljon;
- kirjoja, Venäjän kieltä,
lisäksi luki lakia,
- ponnisteli tohtoriksi!

Bobrikovin ansiosta
pääsi miesi pääpomoksi;
oli virkansa nimenä
- ”Valtakunnan konttoristi”!

Eduskunnan istunnoissa
hoiti miesi mittavainen
- kieltolait ja pankkipulmat.

Päätyi kenties syystä siitä
Kansallis-Osake-Pankin
- johtoon, ja sen pääpomoksi!

Haaveena kuningaskunta,
- monarkiaa mieli miesi,
mutta konsa kaatui Saksa,
tuli ykskaks yllättäen
- suunnaksi demokratia!

Konsa Tartossa tekeillä
rauha täysin rikkumaton,
Juho Kusti arvaeli,
siitä tulleen liian oiva
- kannalta isänmaan, Suomen!

Hyvä se olikin, sillä,
silloin Suomi, toistaiseksi,
ulottui Rajajoelle,
- porteille ”pyhän Leninin”!

Oli miesi oikeassa,
sillä alla Talvitaiston
vaati naapuri isohko,
rajaa kauemmas pyhästä
- entisestä Pietarista!

Juho Kusti kai olisi
- rajaa hieman rustaellut,
mutta Erkon tiukka tahto
sitä sallinut ei laisin,
niinpä miesi pilkkaellen
Talvitaistomme nimesi
- oitis Eljaksen sodaksi!

Jatkotaiston jälkeen taasen
kehnosti kävi inehmon,
välitetyt rauhanehdot
- Juho Kustin aikaansaannos
eivät kelvanneet kenelle;
sota jatkui vielä hetken,
- verisenä, syksyyn saakka!

Miesi linjansa valitsi
kuudentena joulukuuta
- armon vuonna neljäneljä;
Epäluulo poistettava,
ystävyys äkin tilalle,
sopu, luottamus ikuinen
- perusta on naapuruuden!

Vanha kun oli Carl Gustaf,
Juho Kusti maata johti,
joutui kärsimään kovasti,
konsa vanha vainoojamme
vaati syyttömät tilille,
sotakonnat” tuomiolle,
asekätkijät esille,
sitten loppujen lopuksi
- linnakundeiksi kuristi!

Oli silti onni myötä;
hirttonuoraa ei haluttu
- kuten maissa muutamissa!

Vanha kun oli Carl Gustaf,
virasta erosi miesi,
Juhon päästi johtajaksi
- kysymättä mieltä kansan!

Juho Kusti ei kovasti
kommunisteista pitänyt;
kesken Ystävyyspitojen
olemassa taisi olla
vaara, että ”vieras valta”,
- kotimainen kommunisti
vallan kaappaa Helsingissä
- kupeessa Koleralammen!

Silti ystävyys yleni,
- pitkäkestoksi peräti;
Lenin-merkki rintaan riensi,
sai hän Porkkalan takaisin;
minkä surmasi sapeli,
- kynä henkiin sen herätti!

Vielä viime hetkillänsä
- Juho Kusti, musta polle,
presidentiksi ”halusi”,
mutta varsin tunnetusti
saamatta jäi kolmas kerta;
- aika kypsyi Kekkoselle!

Juho Kusti, kumma kyllä,
- näköispatsasta jäi vaille;
kaksi kiiltävää kiveä,
aukio, Itä ja länsi,
- taitavat sen virkaa tehdä!

Niinpä kelpo Suomen kansa
- ehkä puolileikillänsä
kutsuu Alliksi, Juhoksi
- kuulua kiviparia!

Kansan suurilta riveiltä
unholaan lie täysin jäänyt
Juho Kustin puolisoista,
- ensimmäinen, armas Anna,
joka kaikki lapset laittoi
- iloksi ison isännän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti