sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Silmään sai tipan minulle!


Saska Kelpo Saarikoski
parasta pani kynällä,
Hesarissa helskytteli,
sydämellä suurimmalla
sunnuntaina selvitteli
- meidän ihmisten pahuutta,
puhui pitkään hukkuneista
Suomenlahden rantamilla,
Länsi- eli Itämerellä,
tuoreista tapahtumista
- kaukana Välimerellä!

Silmään sai tipan minulle!

Paeta moni yritti,
venäläistä ”veljeänsä”,
sisartansa” saksalaista,
Svea-mamman helman alle,
veneellä mitättömällä,
- ruostuneella rakkineella;
meren helmaan vaipui heistä
- jopa yksi kymmenestä!

Silmään sai tipan minulle!

Saska Kelpo Saarikoski
parasta pani kynällä,
muisti vuotta neljäneljä
- Ihantalaa ja Talia,
jos ei siellä Suomi-poika
kovin oisi vastaan pannut,
- torjunut vihollismiestä,
oisi varmaan Pohjanlahti,
tuhat uhria ominut,
- kerrottuna kymmenellä!

Silmään sai tipan minulle!

Siitä mieleeni palasi
elokuinen puolipäivä,
sysimusta muistomerkki,
Tallinna, tuhat nimeä,
taikka joutuin laskemalla
kaksi kymmentä tuhatta;
kommunismin uhrijoukko,
- Virosta pakolla viety!

Silmään sai tipan minulle!

Muistin kuinka kurja kuljin
läpi mustan muistomerkin
- hitaasti, hiki hatussa;
keskellä ylämäkeä
kaukaa näin jotain punaista,
ruusun, muistolle jokaisen,
- viattoman lampaan, uhrin!

Valtoimenaan vieri virta,
- kyynelvirta poskipäillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti