torstai 25. heinäkuuta 2019

Suomen presidentit kalevaksi / Kalevi Koskela 2019


Ståhlberg, Kaarlo Juho
1919-1925
1865-1952

Carl Johan
Suomussalmen suuri poika
Carl Johan sikisi, syntyi
- pojaksi apupapille.

Asuinpaikkoina olivat
Alavieska, Haapajärvi.
Pojan hiukan varttuessa
toimi Oulu tyylikkäästi
- kelvon koulukaupunkina.

Oli poika jatkuvasti
luokkansa paras, siis pinko,
Oulun kaunistus ja toivo;
- lopulta jopa lakimies.

Suuri ”nuori suomalainen”
johti vainen varpusia
- herrasmiesnä henkisenä .

Venäläistämisajalla
hänelle oli rakasta
- passiivinen vastarinta.

Itsenäistymismenossa
Koo Jii laisin ei tykännyt
että oisi Suomenmaassa,
- keisari tahi kuningas.

Perustuslakisakissa
- miesi varsin mittavainen
takoi valtion hyväksi,
- varsin mallikelpoiseksi.

Konsa koitti valtavaali,
voitti miesi Mannerheimin,
- sankarin ison, ja suuren.

Vankka Varsovan sopimus
kumoon kaatui karmeasti,
konsa oikea sivusta
Saksaa pelkäsi pirusti,
- vasen taas itäistä maata.

Jos ei miesi matkustellut
paljon valtion varoilla,
kyydin sai hän ilmaiseksi
- Joensuuhun vei Lapua.

Josko Urho aikanansa
valtaa käytti melkoisesti,
oli Koo Jii säästeliäs,
- varovainen, muttei arka.

Väinö Tanner aikanansa
muisteli Koon kohtaamista;
hän oli jalosukuinen,
- majesteetti kuin kuningas.

Konsa Pappa Aurinkoinen
Yy-Yy-Aata ehdotteli,
piti Ståhlbergin menemän
- Juho Kustin käskemänä
rajan taakse ratkomahan
- suhteita ”edullisia”.

Koo Jii pelkäsi pahinta,
että Suomi paineen alla
päätyisi ihan pakosta
satelliittivaltioksi,
- eikä matkalle ilennyt.

Kun oli aikomus valita
Jii Koo uudestaan isoksi,
- tasavallan pääpomoksi
poikkeavalla tavalla,
- nostatti Ko Jii metakan:

Jos ei kurja kansa Suomen
jaksa kuuden vuoden jaksoin
uutta johtajaa valita,
- turhaan on se itsenäinen!
    Relander, Lauri Kristian
    1925-1931
    1883-1942
    Lars Kristian

Lars Kristian, siis tuo Lauri,
- miesi maalaisliittolainen
syntyi Laatokan sijoilla,
- rannalla suruttomalla.

Nuori miesi mittavainen,
ylen oppinut inehmo,
- neidon kohtasi, rakastui,
haitannut ei herrasmiestä,
- taisi olla ansioksi,
oli neidolla isänä
- lihakauppias tukeva.

Myöhemmin tuo nainen, Signe,
oli tyylikäs, elegant,
- oiva seurapiirinainen!

Entä sitten nuori herra;
Agronom var hans far, pappa,
- ja mamma rovastin dotter.

Pääsi poika maisteriksi,
- vilahti filosofiksi
ja siinä ihan sivussa
- agroksi, isänsä lailla.

Kovin miestä kiinnostivat
kaniini, ja karjanlanta,
- syntyi siis opasta kaksi.

Poliitikko, kielimiesi,
- maalaisliiton mannekiini
pääsi herraksi isoksi,
Eduskunnan pääpomoksi,
ja liki siltä istumalta
kansakunnan kaapin päälle
- seuraajaksi Carl Johanin.

Kun ei Koo Jii matkustellut,
- edeltäjä ensiluokan
käynyt ulkovaltioissa,
tuli Larsin titteliksi
Reissu-Lasse melkein oitis
- viiden vierailun perästä;
Viro, Ruotsi, Norja, Tanska,
- Latvia pahin pakassa?

Miinaan lankesi mies, Lauri,
antoi sormensa pahalle,
nimitti ministeriksi
naisen kerran ensimmäisen,
- Sillanpään sysi sijalle!

Kiltti miesi linjatonna
moitteita sai jatkuvasti,
pahin syytös lienee ollut
kun hän juuri miettimättä
vihamiesnä kommunismin
tuki tuimaa vastapuolta,
- puristi Kosolan kättä.

Presidentin tehtävissä
Reissu-Lasse toivoi, vaati
yhteiskuntaansa sopua;
puolelta vasemman laidan
- pitoa demokratian,
oikeistolta ennen muuta
- tasavaltarakkautta,
kansalliselta väeltä
- pakkoruotsin paijaamista.

Svinhufvud, Pehr Evind
1931-1937
1861-1944

Pehr Evind, tuo Ukko-Pekka,
- Svinhufvud sukunimeltä,
sianpääksi suomennettu,
- syntynsä sai Sääksmäellä!

Miesi varsin mittavainen
nautti kansansuosiota,
kun hän varsin julmetusti
- autonomian ajalla
ajoi Suomen oikeutta
säilyttää omat lakinsa,
- pitää ne myös kunniassa.

Konsa koitti sortokausi,
- järjestyksessä jo toinen,
uppiniskainen inehmo
totellut ei käskijöitä,
niinpä ankara alue,
- Siperia, kutsui miestä.

Palelu oli ohitse,
vasta konsa kaatui tsaari,
- Lenin kiipi kukkulalle.

Urhoollinen Ukko-Pekka
saapui Suomeen sankarina,
sitten Heimolan talossa,
mies toi julki, siis julisti;
- nyt on Suomi itsenäinen!

Vierailulla Pietarissa
- Pekka kohtasi Leninin,
joka viimein, ja lopulta,
tunnusti anotun arvon,
- itsenäisyyden, (pakosta).

Jälkeen Suomen jatkotaiston
- nurin niskoin kääntyi maine,
mutta vuosien perästä
konsa kaatui kommunismi,
- sai Pehr maineensa takaisin.

Perästä punakapinan
Ukko-Pekka armahteli
punaisista suuren joukon,
- valkoisista aivan kaikki.

Vahva kun Lapuan liike,
oli linjana ukolla
kommunismin torjuminen,
sopu, rauha yhteiskunnan.

Ei miekalla, vaan sanalla,
Ukko-Pekka, uljas miesi,
kaatoi Mäntsälän kapinan,
mistä häntä paljon kiitti,
- Väinö Tanner, tuo demari.

Oli äijän ansiota
kera naapurin rakettu
hyökkäämättömyyssopimus”
- jonka rikkoi, tiedät kyllä!

Viinat kieltävän paperin
- repi Suomi sentään itse!

Jatkotaiston tuoksinassa
suuri miesi suomalainen
tuki harteilla isoilla
- suuri Suomi aatoksia.

Vielä vanhuuden ajalla
ampujana Ukko-Pekka
- oli mestaruustasoa.

Ukkomiesnä Ukko-Pekka
teki Ellenin keralla
komeasti kuusi lasta;
Ilmo, Aino, Eino, Arne,
vielä Veikko ja Pehr Yngve.

Pehr Evind sai hautapaikan,
kotonansa Luumäellä,
- levon, ”Luisella mäellä”.

Kallio, Kyösti
1937-1940
1873-1940
Kyösti, Kustu, Kustaa, Gustaf,
- Kallio sukunimensä,
kävi pelkän keskikoulun.

Oli turhaa oppiarvo,
sillä varsin tunnetusti
Ylivieskan ja Nivalan
kelpo, kunnon kansanmiesi
- presidentiksi yleni.

Peltoviljelyn lisäksi
Kyösti kylvi siemeniä
- iloksi isänmaan, Suomen.

Kasvatteli kanssa Kaisan
kelvolliset kuusi lasta;
Vieno, Veikko, Kerttu, Kaino,
- vielä Katri ja Kalervo.

Kyösti kunnon maalaisena
jätti Nuoret Suomalaiset;
- Maalaisliiton sai sijalle.

Alla armaan naapurimme
pitänyt ei miesi laisin
- laittomista kutsunnoista.

Edellä punakapinan
esitteli Kustu, Gustaf
Eduskunnan istunnossa
- lain ”Nyt torpparit vapaaksi”,
joka saatiin voimaan vasta
- sisällissodan perästä.

Tiloissa Nivalan kirkon
Kyösti, taiston tauottua,
toivoi oivassa puheessa,
enää ettei maassa oisi
punaisia, valkoisia;
- suomalaisia, siis vainen!

Kuuluisa kuningasaate
lain ei miestä miellyttänyt,
- herkkua ei Hessen-prinssi.

Voimakas Lapuan liike
kutsui miestä johtajaksi,
houkutteli toimintaansa
diktaattoritittelillä,
- mistä mies lain ei pitänyt.

Kyöstin, Kustun vaalipiiri
oli hetken ongelmissa
pulaliikkeen paineen alla,
jonka huipuksi kohosi
- Nivalan konikapina.

Viimein, liki lopulta,
pääsi Kyösti pääpomoksi,
jolloin naapuri itäinen,
- toveri Mihail Kalinin
tahtoi sähkeellä sanoa
- oivat onnentoivotukset!

Vallan kahvaan päästyänsä,
presidenttinä, tuo Kustu,
- otti ohjat, ja nimitti
ensimmäisen suomalaisen
- punamultahallituksen.

Ennen talvitaisteluita
Kyösti Kallio kinusi
- pientä pohjoista tukea.

Tukea kun lain ei tullut,
Kallio tokaisi: Yksin!

Ohi konsa talvitaisto
lausui Kyösti katkerana:
Kuivukoon minun käteni,
jonka nyt on pakko panna
- valtakirjaan mun nimeni!

Oli loppu traagisempi:
Konsa terveys aleni,
- Ryti valtaan nousemassa,
kuoli Kallio äkisti
syliin suuren Mannerheimin,
taikka ehkä oikeammin
- herrain Paasonen ja Airo!.

Kallion kotipitäjä,
- Nivala, sai sankarinsa!

Ryti, Risto Heikki
1940-1944
1889-1956

Risto Heikki Ryti

Risto Heikki Huittisista
päässyt laisin ei esille
taannoin, kun Yle tylysti,
esitteli ehdokkaita,
jotta ”Suuret suomalaiset”
- järjestykseen voisi panna.

Oli kansa mieltä toista;
Rytin nosti ehdokkaaksi,
eikä laisin ihme, kumma,
nousi Risto kakkoseksi,
- edellään vain Mannerheimi.

Tila, jossa miesi syntyi,
oli kas, Ryti nimeltä,
isä Karl Evert s. Mauriala
oli maatilan ominut
- ansiosta naimakaupan.

Vartuttuaan Risto Heikki
kovasti luki lakia,
- jopa toimiston perusti.

Oli hällä onni saada
- onnettomuus myös samalla,
Kordelin asiakkaaksi,
Alfred kun oli varakas,
- kunnon kulttuuri-inehmo.

Risto kanssa Gerda-vaimon
oli tuttuuden takia
jopa tulla surmatuksi,
Kordelinin juhliessa
satavuotistaivaltansa,
siis sen ensi puoliskoa
- sekä viimeistä samalla!

Onneksi ei kelpo kuollut;
Suomi tarvitsi Rytiä
- vuoksi valvontaporukan,
itänaapuri-inehmon
syntipukiksi sodalle
- syylliseksi siis mukamas!
Elämänsä jatkuessa
- Ryti muurasi vapaasti,
pääsi pankinjohtajaksi,
- Suomen Pankin pääpomoksi.

Miestä lain ei miellyttänyt
kumpikaan sosialismi,
- kansallinen, ei itäinen.

Jatkotaiston kestäessä
Ryti laisin ei halunnut
- käydä Hitlerin hovissa.

Ykskaks aivan yllättäen
putkahti luo Mannerheimin,
Hitler, kaukaa Saksanmaalta
- ylipäällikön ”iloksi”!

Ryti juhli myös mukana,
ja totesi, ei tylysti;
Aatu yksityiselossa
- on hyvä ja herkkä miesi.

Armon vuonna neljäneljä
oli Saksa kieltämässä
aseviennin, ja apunsa,
kun se pelkäsi isosti,
että ykskaks yllättäen
entinen asetoveri,
- Suomi, irtoaa sodasta!

Apu jatkui konsa Risto,
- omissa nimissä, vainen,
lupasi vakuuttavasti
- estellä erillisrauhan.

Stukat, Kuhlmey, nyrkit, kauhut
pelastivat maan pahalta,
- ehdottomalta tuholta.

Sitten, ykskaks yllättäen,
Risto otti ja erosi,
jolloin yksityissopimus
sitonut ei hallitusta;
- välirauha koitti oitis.

Syytön mies sai tuomioksi
- kera urhojen useiden
kuritusta vankilassa,
kunnes kesken istumisen
Juho Kusti urheasti
- armahti Rytin, lopulta.

Rohkeutta vaati vielä
Risto Reippaan muistomerkki,
kun useat, suomalaiset,
- sitä voimin estelivät.

Omat koirat kenties, ehkä,
epuuta vähän katuivat,
kun tuli Ristosta, Rytistä,
- melkein Suurin suomalainen!

Mannerheim, Carl Gustaf Emil
1944-1946
1867--1951

Carl Gustaf Emil
ruotsalainen ei lie ollut,
soti puolesta Venäjän,
kovasti hän vastusteli,
pani hanttiin hirveästi
Otto Wille Kuusiselle,
Stalinin politrukeille,
ulkolaisille uruille,
- venäläiseksi ei tullut.

Ansioista maalle mamman
- oli suurin suomalainen!

Pikku, pikku poikasena,
- arvon aatelisinehmo
johti joukkoja edestä,
kaikki taistot tappelutti
- mielellänsä ja ilolla!

Myöhemmin Kadettikoulu
sujui hieman surkeammin,
- paikasta erotus, potkut!

Miesi varsin mittavainen
antanut lain ei periksi,
tunki upseerin uralle,
- kenraaliksi, marsalkaksi!

Sujui miehen ruotsi, ranska,
kieli veljemme Venäjän,
- suomenkieli surkeammin!

Etevänä upseerina
- Mannerheim, tuo Carl Gustaf,
taisteli hevosväessä
- konsa vastassa Japani.

Everstiksi ehtineenä,
- keisarin komentamana,
nousi miesi selkään ratsun,
Kiinaa kohti suunnan otti,
oli tarkoitus hänellä
- tutkimus eli vakoilu!

Seurasi ylennys toista,
kenraaliksi asti aivan,
- jopa Keisarin kamuksi!

Konsa syttyi Tellustaisto,
- ensimmäinen laatujansa,
Puolaan ”marski” vei prikaatin,
voiton kuulun kunniaksi,
- Pyhän Yrjön sai ”sapelin”!

Konsa suuri valtakunta,
Venäjä, meni sekaisin,
- bolseviikki pörhisteli,
kutsui miestä oitis Suomi,
- katkera punakapina!

Valkeana kenraalina
ratsasti Mr Mannerheimi,
- edessä sotaisan joukon
pitkin Helsingin katuja,
piti mahtavan paraatin
kaupungissa, jonka mursi
- väki suoraan Saksanmaalta!

Jälkeen julman lopputaiston
johtaja ylen ylevä
presidentiksi ei (vielä) päässyt,
- valkea kun oli värinsä!

Jarrutuksen syy on tuttu,
- ”sosiaalinen” porukka!

Kaksikymmentäluvulla
valitsi Punainen Risti
puheenjohtajaksi miehen,
joka hieman aikaisemmin
- verta vuodatti isosti!

Lapsia myös muisti miesi,
- jopa säätiön perusti!

Kohta jälkeen hetken rauhan
pienen pientä Suomenmaata
- kutsui toinen Tellustaisto,
oli vastassa inehmo,
- ilkeä veli-Venäjä!

Varusteita vailla Suomi,
- yllänsä vain valkovaate,
aseet mallia Cajander;
- nahkainen vyö ja kokardi,
lähti taistoon urheasti
- johdolla taas Mannerheimin!

Moni entinen punainen
toverilleen lausahteli,
juoksuhaudassa julisti;
iloitkaamme siitä että,
tuo, tuo lahtari kamala,
- nyt on meidän puolellamme!

Kesken pitkän jatkotaiston
kesäkuussa, neljäs päivä,
sotavuonna neljäkaksi
vieraan Saksasta sai Suomi;
itse Aatu, aikapoika,
Mannerheimille osoitti
- kunnioitusta isoa,
onnitteli pitkää miestä,
äijää, pitkästä iästä,
- kolmen ”piikin” mittaisesta!

Siinä melkein huomaamatta
sai mies Suomen marsalkaksi
- sota Suomeksi kun vaihtui!

Ja ihan samalla siinä
katu Heikiltä katosi,
tieksi karkasi katunsa,
jopa melkein viertotieksi,
- mistä nautti Mannerheimi!

Sodan jälkimainingeissa
presidentiksi mies nousi,
irrotti sodasta Suomen,
- päästi vanhasta pahasta!

Vapaaherra, vielä kuoltuansa,
jatkoi Suomen sankarina;
yhtenäinen” kansakunta
päätti vuonna nollaneljä,
että ”marski Mannerheimi”
- suurin on taas suomalainen!

Murheen vuonna kaksitoista
Koko kansamme radio”,
- YLE, itse itsensä nolasi,
kun se jostain ”kumman syystä”
marskin mustaksi väritti
- manalaan liki manasi!

Paasikivi, Juho Kusti
1946-1956
1870-1956

Juho Kusti
ponnisti poliittisesti,
- Urkkia jos uskominen,
linjalle Kalevan Urhon,
eikä niin kuin on asia
- Suomessa virallisesti!

Juho Kusti sai omaksi
akkaa” kaksi; Annan, Allin,
neljä lasta suurenmoista,
Varman, Annikin, Juhanin,
- Wellamon, Kalevalasta!

Seteli tuhannen markan
oli ehta ensimmäinen,
missä mies, ihan elävä,
Juho Kusti, katsasteli,
- Suomen, maailman menoa!

Köyhä kun ei aivan ollut,
opiskeli miesi paljon;
- kirjoja, Venäjän kieltä,
lisäksi luki lakia,
- ponnisteli tohtoriksi!

Bobrikovin ansiosta
pääsi miesi pääpomoksi;
oli virkansa nimenä
- ”Valtakunnan konttoristi”!

Eduskunnan istunnoissa
hoiti miesi mittavainen
- kieltolait ja pankkipulmat.

Päätyi kenties syystä siitä
Kansallis-Osake-Pankin
- johtoon, ja sen pääpomoksi!

Haaveena kuningaskunta,
- monarkiaa mieli miesi,
mutta konsa kaatui Saksa,
tuli ykskaks yllättäen
- suunnaksi demokratia!

Konsa Tartossa tekeillä
rauha täysin rikkumaton,
Juho Kusti arvaeli,
siitä tulleen liian oiva
- kannalta isänmaan, Suomen!

Hyvä se olikin, sillä,
silloin Suomi, toistaiseksi,
ulottui Rajajoelle,
- porteille ”pyhän Leninin”!

Oli miesi oikeassa,
sillä alla Talvitaiston
vaati naapuri isohko,
rajaa kauemmas pyhästä
- entisestä Pietarista!

Juho Kusti kai olisi
- rajaa hieman rustaellut,
mutta Erkon tiukka tahto
sitä sallinut ei laisin,
niinpä miesi pilkkaellen
Talvitaistomme nimesi
- oitis Eljaksen sodaksi!

Jatkotaiston jälkeen taasen
kehnosti kävi inehmon,
välitetyt rauhanehdot
- Juho Kustin aikaansaannos
eivät kelvanneet kenelle;
sota jatkui vielä hetken,
- verisenä, syksyyn saakka!

Miesi linjansa valitsi
kuudentena joulukuuta
- armon vuonna neljäneljä;
Epäluulo poistettava,
ystävyys äkin tilalle,
sopu, luottamus ikuinen
- perusta on naapuruuden!

Vanha kun oli Carl Gustaf,
Juho Kusti maata johti,
joutui kärsimään kovasti,
konsa vanha vainoojamme
vaati syyttömät tilille,
sotakonnat” tuomiolle,
asekätkijät esille,
sitten loppujen lopuksi
- linnakundeiksi kuristi!

Oli silti onni myötä;
hirttonuoraa ei haluttu
- kuten maissa muutamissa!

Vanha kun oli Carl Gustaf,
virasta erosi miesi,
Juhon päästi johtajaksi
- kysymättä mieltä kansan!

Juho Kusti ei kovasti
kommunisteista pitänyt;
kesken Ystävyyspitojen
olemassa taisi olla
vaara, että ”vieras valta”,
- kotimainen kommunisti
vallan kaappaa Helsingissä
- kupeessa Koleralammen!

Silti ystävyys yleni,
- pitkäkestoksi peräti;
Lenin-merkki rintaan riensi,
sai hän Porkkalan takaisin;
minkä surmasi sapeli,
- kynä henkiin sen herätti!

Vielä viime hetkillänsä
- Juho Kusti, musta polle,
presidentiksi ”halusi”,
mutta varsin tunnetusti
saamatta jäi kolmas kerta;
- aika kypsyi Kekkoselle!

Juho Kusti, kumma kyllä,
- näköispatsasta jäi vaille;
kaksi kiiltävää kiveä,
aukio, Itä ja länsi,
- taitavat sen virkaa tehdä!

Niinpä kelpo Suomen kansa
- ehkä puolileikillänsä
kutsuu Alliksi, Juhoksi
- kuulua kiviparia!

Kansan suurilta riveiltä
unholaan lie täysin jäänyt
Juho Kustin puolisoista,
- ensimmäinen, armas Anna,
joka kaikki lapset laittoi
- iloksi ison isännän!

Kekkonen, Urho Kaleva
1956-1982
1900-1986

Urho Kaleva
- ikiaikojen ilomme,
lähti torpasta Lepikon,
paljasjalkapoikasena
- kohti saappaita isoja,
päätyi Suomen keisariksi,
- liki Tellus-valtiaaksi!

Konsa syntymäkodossa,
- torpassa ihan isossa,
oli piippu paikallansa,
piti tiilet poistettaman
- vanhasta valokuvasta,
jotta saatiin lähtökohta
matalaksi, alhaiseksi,
- nousu valtaan mahtavaksi!

Konsa köyhä ei kotinsa,
koulutielle pääsi poika;
nousi kansansa parista
- jätkäksi sivistyneeksi,
ennen pitkää kuuluisaksi,
- totiseksi tohtoriksi!

Punakapina kun koitti,
Sissirykmentin riveissä
yltyi Urho sankariksi,
pahimmillaan päätyi miesi
- Haminan teloittajaksi,
mitä muisteli pahalla
- myöhemmin jopa unissa!

Loikka kauas, korkealle,
jotta joskus onnistuisi,
hyppi Urho korkeutta,
kolmiloikkaa ja pituutta,
- ihan mestarin mitoille!

Tulevalla keisarilla
oli aatetta aluksi;
ryssäraivo, kielitaisto,
Itä-Karjalan kysymys,
- yhtenäinen kansakunta!

Armon vuonna kolmekuusi,
Eduskuntaan kulki tiensä,
alkoi miehen mittavaisen
- kullattu, kivinen polku,
jolle loppua ei tullut
- ennen kuolon kohtaamista!

Josko joskus ryssäraivo
oli Urholla esillä,
kääntyi takki talvisäässä
armon vuonna neljäneljä
- myötäkarvaksi, vihasta!

Armon vuonna viisikuusi
täpärästi miesi voitti;
- kakkoseksi jäi Karl-August!

Alkoi kausi pitkän pitkä,
- vuosikymmenten viritys,
jolloin lastut lentelivät
kynästä Känän ja muiden
nimimerkkimerkkimiesten,
joista mainita on syytä;
- Veljenpoika, Pekka Peitsi!

Josko pakkaset pahoja,
- pahimpia niistä öiset,
hätiin riensi oitis Urho,
Siperiaan syöksyi miesi
- vaikka hellevaatteissansa!

Vuosikymmenten kulussa
- Kekkonen kun oli käsite,
presidentti aivan ainut,
jonka kansa konsaan muisti,
pääsi Urho ”kekkoseksi”
- vaaleilla tai ilman niitä!

Itäiselle naapurille
perään josko Urho Suuri,
- usein taikka sitten harvoin,
tuli hieman antaneeksi,
syntyi kauhea käsite;
- syytös suomettumisesta!

Kaikki vuodet, pitkät, synkät,
piti miesi aina yllä
ystävyyttä, yhteistyötä;
oli onni Suomenmaalla
ettei tarvittu apua,
- avunantoa kai hieman!

Kekkosen upein unelma,
Etyk, kirjainta vain neljä,
säilyi muistissa inehmon
läpi pitkän valtakauden
kuni kuuluisa lyhenne,
UuKooKoo, tavuja kolme,
- karkeloissa kansakunnan!

Oli Urho ylpeänä,
konsa Euroopan valiot,
- Ameriikan uljaat urhot;
Valery, Erich, Nicolae,
Josip, Aldo, Anker, Carlos,
Olof, Urho, Gustav, Tryggve,
Makarios ja Suleyman,
Gerald Ford ja Leonid Breznev
- nimensä panivat alle!

Siitä alkoi aikamoinen
kommunismin kaatokänni;
puhutaan alasajosta,
- Itä-Euroopan ilosta!

Vaikka Urho toisin luuli,
menestys tapahtumassa
onnea ei hälle tuonut;
saamatta jäi herrain herkku;
- Nobel kaukaa kiersi kurjan!

Onni muualla parempi;
ansaitsi mies mittavainen
- ihanpa ikiomaksi
kadunpätkän, suuren puiston,
vaihtui termi Saariselkä
mielessä liki jokaisen
- vähitellen UuKooKooksi!

Konsa kuoli Urho, viimein,
- hauraaksi jo taipuneena,
oli kaupungin kaduilla,
mahtimiestä saattamassa
- tungos mahtava ja suuri!

- Ja olinhan minäkin siellä!

Torppa vaiko Tamminiemi,
- vihoviimeinen asunto,
miehestä jäi muisteloksi,
- siinä vasta on kysymys!

Koivisto, Mauno Henrik
1982-1994
1923-2017

Mauno Henrik
kaukopartiokaveri,
sankea satamajätkä,
pankkiiri, jopa pohatta,
- eläessä jo legenda
meni Kekkosen edelle;
Suomen kansan suosiossa
- legendalle taipui myytti!

Turun kaupungin turuilla
isänsä Juho valisti
poikaa paljon uskonnossa,
- ehdottomuuden elossa!

Hymni-äiti hiljaa hiipui
- kymmenen kun Mauno vasta!

Kera rakkaan puolisonsa,
Mauno hankki ”assistentin”,
- joka Assin sai nimeksi!

Taimi Tellervon keralla,
Mauno Henrik kunnialla
- isänmaan parasta intti,
piti Suomen puhtoisena,
erossa eto Natosta,
- venäläisestä sedästä!

Talvitaiston tuoksinassa,
jatkotaistonsa alussa
Mauno-poika sammutteli
sitkeitä tulipaloja,
kunnes sitten vanhempana,
- komennossa Lauri Törnin
kaukana rajan takana
vihollista vastusteli
- kainalossa armas Emma!

Menossa verisen taiston
oli Kirja kunniassa,
- Raamattu lain ei ravassa;
kului Kirja kansistansa,
- paljon myös sisäsivuilta!

Sitten järjestösodassa,
- tois pual Suame Aurajokke,
Mauno taitonsa osoitti,
tutki, koukkasi, komensi,
rivit suoriksi ojensi,
piti kommarit kurissa,
- lakot taidolla lopetti!

Rikkuri numero yksi”
Mauno Henrik Ensimmäinen
väitteli filosofiksi,
tunki turja tohtoriksi,
- satama-alan opeilla!

Turun Päivälehdykässä
Puumiehenä mies kynäili,
lailla Kekkosen skrivaili;
- taisi jäädä kakkoseksi!

Viisas kun oli inehmo,
opetti hän lapsosia,
- toimi kansankynttilänä!

Konsa sossu, siis demari,
äkin kahdeksi lakosi,
leskisläisiin liittyi Mauno,
enemmistön mies valitsi,
- viisaasti omansa otti!

Oisi miesi mittavainen
Elannosta leivän saanut,
mutta konsa tunnetusti
helpompi on Suomenmaassa
miljoonia mittaella,
- seteleillä kauppaa käydä,
valitsi hän Suomen Pankin,
missä pitkään piileskeli,
- kasvoi korkoa korolle,
josko joskus aukeaisi
tasavallan pääpomona
- kunnon paikka, kultatuoli!

Piti miehen ensin olla
hallituksen pääpomona,
- Kekkosen komentamana;
mutta kas, kas, kumma kyllä,
ensi kerran ei tehonnut
myllykirje miestenmiehen,
- Urho Kekkosen ukaasi!

Erota minä en aio,
Eduskunta ellei päätä,
- hallitukseni erosta!

Siitä kasvoi suosionsa,
kohti taivasta tavoitti,
- Manu-ilmiö isoni!

Siitä urkeni uransa,
kuninkaaksi kahden kauden,
hiljaiseksi päättäjäksi,
- vakaaksi kuin vanha tammi!

Viisaasti mies maata johti;
omaa valtaansa vähensi,
- sitä hieman kai katuen!

Yksi virhe saattoi olla
miehellä tosi isolla;
kelvannut ei keisarille
- Karjalan takaisin saanti,
vaikka varsin tunnetusti,
- Jeltsin sen liki lupasi!

Josko joskus mies vapaana,
- vailla virkamurheitansa,
tähti taistoi Tähtelässä,
maata käänsi ja hikoili,
- lentopalloa pelasi,
hääri herra hakkurina
- sikaria polttamatta,
vaikka toisin voisi luulla,
- päätellä, sakin nimestä!

Tiettävästi ei Venäjä,
- siis se ”mahtava ja suuri”,
laisin muistellut pahalla
Koiviston veritekoja,
- kaukana rajan takana,
eikä toista tempausta,
irtiottoa isoa
- pumaskasta pulleasta,
josta silmille sikisi
kirjainjoukko kummallinen;
- kaksi yytä, aata yksi!

Pakko parhaaksi lopuksi
kuulijalta on kysyä:
Kumpaa kahdesta pahasta,
- aitoa vai vara-Manua
muistaa Suomen töllökansa
- hauskempana, viisaampana!


Siinä vasta on kysymys,
- itse kunkin pohdinnaksi!





Ahtisaari, Martti Oiva Kalevi
1994-2000
1937-

Martti Oiva Kalevi,

sukujansa Ahtisaari,
alkujansa Aatunpoika
rauhaa runsaasti rakensi,
mutta sitten kumma kyllä
tunnustusta mies sai vasta,
konsa yltä poies heitti
helyt, käädyt ja mitalit,
kun oli lopullisesti
- presidenttiys ohitse!

Oivan, Tyynen lapsoseksi
miesi syntyi Viipurissa,
kasvoi kelpo Kuopiossa,
ylös siitä mies yleni
Oulussa opettajaksi,
- nousi kansankynttiläksi!

Nuorten miesten mittelöissä
miesi varsin mittavainen
koripalloa pelasi
lailla Suomen suuren Laurin,
- liki Markkasen tavalla!

Diplomaattikarkeloissa,
koko maailman turuilla,
suurena lähettiläänä
Martti kielillä puheli,
puhui Suomea, savoa;
vierasta ei konsaan ollut
englanti, ei ranska, saksa,
- eikä konsaan kurja ruotsi!

Suuren vaalin kynnyksellä
piti sitten, jälleen kerran,
ehdokkaaksi löydettämän
ehdokas tosi upea,
- nimenä ryvettymätön!

Nimi Martti mieleen johtui
Lasse ”Anders” Lehtiselle!

Toinen kelpoisa Kalevi,
- Sorsa siis sukunimeltä,
kaatui varsin katkerasti,
esivaaliehdokkaita
kun sai äänestää inehmo,
- vaikka ollut ei demari!

Niin mä mies, liki mitätön,
äänestin mukana muiden
Kalevin pois kiistelystä,
- autoin Martin ehdokkaaksi!

Toiset sitten taistelivat
kelpo kunnon sossukraatin
- edelle Elisabethin!

Sitten miesi mittavainen
valan vannoi ja vakuutti:
Ajan Suomeni parasta,
puolustan Naton tuella
- isänmaata, maata mamman!

Kiersi Martti mielellänsä
- presidentiksi kun pääsi,
muita maita, mantereita
sata kertaa, tai enemmän;
syy ei ollut tiettävästi
- kurjissa kotioloissa!

Ahtisaari matkusteli,
- enemmän kuin Reissu-Lasse,
jolle kertyi vierailuja
- viisi yhteensä, peräti,
sopii siksi titteliksi
matkaajalle melkoiselle
- Matka-Martti, mainiosti!

Viihtyi miesi myös kotona;
aktivisti Ahtisaari
kutsui koolle kaksi suurta:
Boris ja Bill yhteistuumin
sopivat Natosta silloin;
itään saa se laajentua,
- ovelle toverin tulla!

Konsa mister Ahtisaari
suolsi varsin suurin määrin
mitaleita sinne, tänne,
suosi” metsäyhtiöitä,
nousi melkoinen meteli;
Luontoliitto, Heidi, Erkki,
- miehet viisaat ja vihaiset
punaisilla silmillänsä
katsoivat tosi karusti
presidentin ”tukkitöitä”,
joita hän teki, mukamas,
- ihmisoikeudet hyläten!

Mies, mi riitoja vihasi,
Nobelin sai palkkioksi
- rakkaastansa, rauhantyöstä!

Martin-päivän seutuvilla
on myös päivä Ahtisaaren,
- nimetty ikiomaksi!

Ikiomana hänellä
on myös oiva instituutti,
- jossa korjainta on kolme!

Maine arvon instituutin,
joutui kylläkin koville,
- ansiosta yhden miehen.

Martin päätä ei palele,
konsa hattuja komeita,
tohtoreille annettuja
- hyllyssänsä on useita!

Mistä muistamme me Martin;
liekö aina ilkeimmille
jäänyt mieleen syyttä suotta
- laastari, lakerikengät!


Halonen, Tarja Kaarina
2000-2012
1943-

Tarja Kaarina

Totta tässä toinen puoli,
toinen ei totuutta kestä,
- satua osa isompi?

Oli kauan, kauan sitten,
neljäkymmentäluvulla
kurjassa kivikylässä,
tosi ankea asunto,
tönö, kallionkolossa;
ahdasta oli asunta
kuni Hertta Kuusisella,
- hellahuone, hellaa vailla!

Sinne ahtaalle sijalle,
iskälle ja äitykälle
syntyi keskelle ”kapinan”,
jatkotaiston tuoksinassa
tyttö pieni, ja punainen;
- Tarja Kaarina Halonen!

Isä säikkyi likkalasta,
kohta kartalta katosi,
- kokonaan, ei vain osaksi!

Äijä uuden uutukainen,
kasvatuskamu, isukki,
oli entistä ehompi;
tytölle luki lakia;
luokalle saat jäädä kerran,
muuten koulusi lopetat
- takia rahapulamme!

Tarja totteli todella,
opin otti onneksensa;
- lakinaiseksi lipesi,
perintönä äijän, ämmän
punaisesta puolueesta
- ponnisti poliitikoksi!

Punatukkatyttösenä
Tarjaa onnisti monesti;
löysi miehen, löysi kaksi,
lapsia sai ainokaisen,
- kanssa ehta ensimmäisen!

Tarja Kaarinaa elämä,
koruton, kova, opetti,
teki viisaan tyttösestä;
nosti kakkoskoittamalla
- asukiksi Arkadian!

Vuosikymmenten kulussa
tuli kurjasta likasta,
ansiokkaasta akasta,
köyhän kansan suosikista
ministeri mittavainen,
- Itä-Euroopan inehmo!

Tavoitteeksi otti Tarja
päästä päivänä jonakin
jopa miesten määrääjäksi,
- armeijan ylipomoksi!

Niinpä päivänä eräänä
ryhtyi rouva keisariksi,
- Mäntyniemen mestariksi,
vaikka kielet kippuraiset,
eukkoset pahansisuiset
väittivät tosi vakaasti;
ajaa akka puolustuksen
likimain retuperälle,
Venäjä veli hänelle,
ilona itäinen Saksa,
- lännestä vähät väliä!

Silti siitä huolimatta
kansa kaunista rakasti,
toista kautta kannatteli,
napatanssin taitajansa,
Muumimammaksi sanotun
- taasen päästi pääpomoksi!

Häpesivät kaksikkona
kaksilahkeiset kaverit,
Esko, Sauli, silmät päästä,
kumpainenkin vuorollansa,
konsa heidät voitti nainen,
- vieläpä sosialisti!

Globaalisuus aatteenansa
kiersi Tarja sitkeästi
kultaisissa vaunuissansa,
- Meggi-kissa kainalossa,
muita maita, mantereita
veronmaksajain varoilla;
koska käskystä demarin
- veroja rakasti kansa!

Tässä maita muutamia,
missä Tarja tuuletteli
pölyt poies vaatteistansa,
jotka sai hän lahjaksensa
hirvittävässä hädässä,
sielunhoitoarmeijalta
- sopan, saippuan lisäksi!

Etelä-Korea, Kiina,
Palestiina, Portugali,
Brasilia, Saksa, Ranska,
Venäjä ja Yhdysvallat.

Ukraina, Nicaragua,
Egypti, Benin, Kanada,
Israel, Qatar, Kosovo,
Viro, Vietnam ja Japani.

Alankomaat, Australia,
Ruotsi, Tanska, Norja, Puola,
Turkki, Thaimaa, Tansania,
Serbia, Chile ja Tsekki.

Åland, Birkaland, Karelen,
Nyland, Lappland, Mongolia,
Kallio, Taka-Hikiä,
Härmä, Suomi ja Senegal!

Jos ei köyhällä koruja,
kultaa työväen tytöllä,
konsa pääsi keisariksi,
Perä-Pohjolan akaksi,
mitaleita kantoi Tarja
- kantoi herrojen helyjä,
konsa niitä kaikkialta
roppakaupalla ropisi,
- kilokaupalla kilisi!

Ulkomaisilta pomoilta
tuli aina tuomisiksi
ristejä ylen isoja,
raskaita kuin synti suuri,
ketjuilla, tai ilman niitä!

Titteleitä sai hän paljon,
tässä niitä muutamia,
sieltä päästä parhaimmasta:
Stadin Friidu, Vuoden Eeva,
Globaali Ajattelija,
Nykytaiteen Ystäväinen,
Rauhanmiesi, Puistotantta,
Vuoden Ilmastoinehmo,
Sään ja Ilman Säätelijä,
- melkein Suurin Suomalainen!

Ritariksi ryhtyi Tarja,
tässä malliksi vain kuusi,
sieltä päästä parhaimmasta:
Elefantti, Valkokotka,
Suomen Leijona, Leopold,
- Haukka ja Pyhä Olavi!

Maassa kun ei sallittuna
kuninkaalle kultakruunu,
- takia demokratian,
ryhtyi Tarja tohtoriksi,
hankki hattuja sijalle!

Niitä kertyi kiertämällä
kaupunkeja ja kyliä;
Kazan, Uumaja ja Ewhan,
Turku, Tartto ja Budapest,
Peking ja Perä-Kylänen!

Kofi Atta Annan kerran
suostutteli Tarjaa taasen
koko maailman pomoksi,
- siis YyKoon yliakaksi!

Napakasti siihen nainen:
Ällös solvaa sä minua,
sovi homma ei minulle
minä lienen mielestäni
- feministi, enkä akka!

Sitä paitsi nyt on jouda,
Suomi vielä on sekaisin,
- jäljiltä tuon Ahtisaaren!

Vanhuspäivien varalta”
Tarjalla on puolisona
Arajärven Pentti armas,
joka tutki tunnetusti,
selvitteli miehen lailla
elämässä pärjäämistä,
- keralla Kela-tukien!

Konsa Suomen sankarilta,
- etevimmältä akalta
joskus päättyy into, tarmo,
konsa kutsuu keinutuoli,
miettii Tarja mielessänsä,
onko Kallio kotini,
sopineeko Kultaranta
paremmin mun arvolleni,
onko Kordelin-perintö
sossutantalle” sopiva!

Niinistö, Sauli Väinämö
1948-
2012-

Sauli Väinämö
Salon seudulta sikisi,
kansaa kahdesti edusti,
varoi valtion varoja
- kovin konsaan tuhlaamasta!

Miestä kaada ei tsunami,
vasemmiston valtahinku,
eikä lehdistön tylytys,
- Lauri Nurmen huulenheitto!

Kirjoihin jos uskomista
Sauli Suuri ensimmäinen
- varsin vaatimattomana,
hiljaisena herrasena
oli hiljaa vuotta viisi,
- ehkäpä jopa enemmän,
konsa kuoli Marja-Leena
- rakas vaimo, ensimmäinen.

Yksinäisyys kun paheni,
- kasvoi mittoihin isoihin,
Jennistä sai miesi vaimon,
- armaan, viisaan ja sorean!

Pari Suomen hullaannutti,
- Jenni kun odotti lasta!

Josko oisi jostain syystä
nimi lapsen oivallinen
tasan tarkkaan, täsmällensä
Kalevan mitan mukainen,
kuuluisi se suussa Suomen
- ”Veli Aaro Väinämö(inen)”!

Murheen vuonna nollakuusi
Tarjalle hävisi herra,
- mikä Saulia sapetti!

Tuli Tarja Kaarinasta
- presidentti ”työväkinen”,
konsa jatkui silloin vielä
- vastakkainolon viritys!

Armon vuonna kaksitoista
meni paljolti paremmin:
miesi varsin mittavainen
Haaviston Pekan kukisti,
- tyrmäsi tosi tylysti!

Päästä kuuden onnenvuoden
vaalin kierros ensimmäinen
heti, oitis tuotti hurman;
- oli parhain pahvi-Sauli!

Kun kesken oli remontti
Mariankadun talossa,
piti kerran juhlittaman
maalla, Tampere-talolla,
mikä harmitti monia,
kutsukortin konsa kerran
- jälkeen pitkän ponnistelun
sattui saamaan vihdoin viimein!

Joskus aikojen alussa,
lakia kun mies lukaisi,
sai hän kunnon koppalätsän,
nimismieheksi yleni,
pääsi vielä viskaaliksi,
- neuvokseksi asti aivan.

Vaikka tiemmä Väinämöllä
kuninkuus ei ollut haave,
tois pual Suame Aura-jokke,
- Arkadia-ehdokkaana,
kuninkaaksi pääsi Sauli,
- ääniä eniten haali!

Saman toisti hän stadissa,
- ei vain kerran, vaan siis kaksi!

Tarkka kun talouden markka
myös mäellä Arkadian,
ajoi Sauli kitsaanlainen
- puhemiehen pönttösestä
tiukasti kulukuria:
Esimerkki ollos itse,
palaneilla pennosilla
- muita josko sä kituutat,

Joku penni saattoi mennä
- valtion verorahoista,
kun itä ja lempo länsi;
- kaksikko Donald, Vladimir,
hetken maassa pähkäilivät,
mitä tehtävä olisi,
hyvin jotta Tellus voisi
- edes pieneltä osalta!

Kerran kauan, kauan sitten
minä mies liki mitätön,
otin mittaa lailla muiden
Sauli Suuren luistelusta
- Tusby-järven jääradalla!

Kaksi vuotta vanhempana
- minä miehelle hävisin,
mikä lohdutti minua,
- pikaluistelupirua!

Kansan suurilta riveiltä
unholaan lie täysin jäänyt
lapset ensi puolisonsa;
- nuoret Matias, Nuutti!

Syykin lienee täysin selvä;
- uusi Suomen Väinämö(inen),
jolla on etuniminä
Aaro ja Veli alussa,
- ennen vanhaa Väinämöä!

Parhaiten mä muistan miestä,
Saulia sanoista näistä:
Vieraat kutsusta tulevat
ja me kutsusta menemme;
kutsumatta turha tulla,
- tänne vääntyä väkisin”!

Tärkeä jos on maa mamman,
- isänmaa ilon asia,
turha tuohon on lisätä
- korulauseita ladata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti