torstai 11. huhtikuuta 2019

Oli ensinnä jonossa!


Pieni kun olin mä lapsi,
Hanna huolehti minusta,
orporaukasta, rasusta,
- syötti, juotti, hoivaa antoi!

Konsa on hän vanha, heikko,
minä annan vuorostani
hänelle osan ajasta,
- ajastani arvokkaasta!

Viivyn vanhustentalossa,
keskustelen, ulkoilutan,
tarve jos on, syötän, juotan,
- jopa valvon vaipanvaihdon!

Näin lupasi, melkein vannoi,
suuren suuri taiteilija,
mestari iänikuinen,
- poskien punehtumatta!

Tottako tämä tarina;
toki muuten paitsi että
huoli, hoito alkoi vasta,
- konsa kuoli vanhusraukka!

Viimein kuoli hoito-Hanna,
yksin, vanhustentalossa,
kaikkien unohtamana,
paitsi neidon naapureiden,
- loppuaikain ystävien!

Konsa kiiri kuolintieto,
oli ensinnä jonossa,
- perinnönjakoon tulossa
suuren suuri taiteilija,
- mestari iänikuinen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti