torstai 14. kesäkuuta 2018

Neljä kertaa kolmetoista!

Kovan onnen kansalainen,
Väinämöiseksi sanottu,
- Kalevi Keravalainen,
näki kerran ensimmäisen
valoa pimeydessä
Oitin pienessä kylässä;
- syntyi hän Sydän-Hämeessä
KOLMASTOISTA tammikuuta,
- armon vuonna neljä kuusi!

Konsa kelpo kilpaseura,
- siis Keravan Urheilijat,
sata vuotta saavutteli,
- ikämieheksi yleni,
niin se oitis innoissansa
sata rastia salaista
kätki kaupungin kylille,
pusikoihin piilotteli,
tallensi takapihoille,
- kumpareille, kukkuloille!

Siitä innostui Kalevi,
- tuo miesi liki mitätön,
meni metsään, lain ei juossut,
silti hiukkasen hikoili,
- likimärkänä samoili,
löysi rastin, löysi toisen,
itki ennen kolmannetta,
- paikansi sen sattumalta!

Oli kulku onnetonta,
konsa kertonut ei kartta
- ainutta kadunnimeä!

Oli kulku kurjanlaista,
konsa vastassa pihoja,
- kaksi hirveä isoa!

Oli kulku vaarallista,
konsa jyrkänne edessä,
- nurkalla vihainen koira!

Toki löytyivät lopulta
talot pohjoiset, etelät,
nenät, kukkulat ja notkot
jyrkänteet, kivet ja haarat,
- ja jopa erikoiskohde!

Voimille kävi urakka,
- satarastinen savotta;
kun kotona lähtö, maali,
rastia välissä monta,
- aina alle kymmenkunta,
kertyi kelpo kierroksia
- kaikkiansa KOLMETOISTA!

Konsa rastit kierrettynä,
oli päivä KOLMASTOISTA,
- kesä oivasti alussa!

Konsa matka taivallettu,
kertyi tunteja peräti
- neljä kymmentä ja päälle!

Mitattuna konsa matka
maileja sata kasassa,
- kilometrejä isosti!

Ja vielä ihan lopuksi,
konsa kaikki kierrettynä,
urakka ohitse täysin,
alkoi tunti KOLMASTOISTA;
oli aika pienen tauon,
ihanaisen onnenhetken,
- iltapäiväisten nokosten!

Ja vielä ihan lopuksi,
kiitos teille toimijoille
Pertti, Harry, Antti, Reino;
pakko teitä on kehua,
hyvin tehdystä teosta,
- asiasta, ansiosta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti