lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tukka paljaana, todella!

Romantikko, sossutantta,
- huivin puolesta puhuja,
puolella on huivin, burkan,
laisin ei vapaan valinnan;
käyttää olla käyttämättä,
- peittää olla peittämättä!

Heittää tantta vertailua:
Onhan vaate nunnallakin,
vaate peittävä peräti
- jopa rantahietikolla!

Ja entä tämä tapaus:
Vielä vuosia takaisin
mummoni mun liikkui, lypsi,
- päässä tiukka tukkahuivi!

Pakko tyhmän on kysyä,
missä viipyy hurja huuto,
alas vanha pakkovalta,
kauas huivit kammoittele,
poista burkat ja niqabit
- pientä lasta piinaamasta!

Pakko tyhmän on kysyä,
mistä löytyy arvon ”akka”,
joka uskaltaa todeta;
ero on tahdolla vapaalla,
- ja pakolla ankaralla!

Yksi löytyy Suomenmaasta,
yksi nainen, se Sipilä,
joka tahdosta omasta
sanat suorat suusta suolsi,
paperille painatteli,
- Hesarissa helskytteli!

Ryhtynyt ei ”raukka”, ”rutja”,
yleismiesi jantuseksi,
sortunut ei syntiin tantan,
ajan vanhan virttyneeksi
- feminismiveisaajaksi,
vaan tokaisi tosi kovasti:

Valitse sinä vapaasti,
sinä tyttö taikka nainen,
jos määrää laki, asetus,
maan tapa, suku tai miesi,
- sosiaalisortimentti,
kuinka kuljet kunnialla,
- ulkopuolella kotisi!

Nunna jos on peitettynä,
tahto on hänen omansa,
- sukukunta lain ei syynä!

Mummo konsa lypsyllänsä
käytti huivia asuna,
- oli syy vain työasussa!

Muutoin kulki hän vapaasti
hiukset hulmuten somasti
- tansseissa kesälavoilla!

Ja mikä jopa ”pahinta”,
istui aittansa ovella
öiset juoksut mielessänsä
- tukka paljaana, todella!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti