perjantai 30. lokakuuta 2015

Kunnon kulttuurikutina - vanhassa vara parempi!

Kunnon kulttuurikutina
minuun iski tässä äsken,
vaivasi tosi pahasti;
lukaisin teosta kolme,
kolusin rivi riviltä,
tavasin sana sanalta.

Vilahteli silmissäni
Johan Ludvig, Väinö Linna,
Aleksis Kivi, Runeberg,
Vänrikki, Sotaromaani,
Stoolin Seitsemät tarinat,
puhumatta veljeksistä.

Konsa ne läpi lukaisin,
olevani luulin oiva,
kunnon, kelpo suomalainen,
päättelin mä pääseväni
eliitin eto osaksi.

Näin mä tyhmä ja typerä
kuvittelin itsekseni,
kunnes kuulin kurja että
lukea minun pitäisi
teoksia tuoreempia,
rivompia, raaempia,
Finlandia-palkittuja.

Siinä sillä istumalla
oitis annoin mä periksi,
peruin kulttuurihimoni:
Pidä kurja kulttuurisi,
kaikki saastaiset sanasi,
niitä tohdi en tavata,
niillä silmiä pilata,
niiden anna en mä laisin
aivojani ahdistella!

Jälkikirjoitus kipakka:
Se sensuroitu Tuntematon,
kauan sitten julki tuotu,
oli selvästi parempi
kuin Väinön originaali,
se Linnan Sotaromaani,
- mistä kiitos sensorille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti