Joulujuhla lapsen köyhän

Luistimet sai lahjaks' lapsi,

käytetyt, ei uuden uutukaiset.

Suurin toivein riensi kurja,

luistinkentälle kipaisi:

Luistin tuskin jäätä viiltäin,

- kohta kiidän lailla linnun!

Hymy hyytyi hetken päästä,

itku pääsi lapsen suusta:

Lumi peitti luistinkentän.

Kinos kymmensenttisenä

ilon esti ehtimästä,

- puna poskilta katosi.

Istui vanhus ikkunassa,

yksin kenttää tuijotteli,

sääli parkaa, poikalasta,

ryhtyi miesi kaupungiksi,

kolan kanssa puhdisteli,

yhden aarin auraeli.

Lapsi aikoi mestariksi,

kaatui kerran, kaatui kaksi.

Äkin ehti taitavaksi,

pysyi pystyssä hän hetken,

aikoi kiittää vanhaa miestä,

- vaaria sielt' ikkunasta.

Vaari sieltä ikkunasta

lumihangessa makasi,

ehtinyt ol' enkeliksi,

- kohti taivoa tavoitti.

Suukon sai hän poskellensa,

kalvenneelle poskellensa,

- poloiselta poikaselta.