Viti Valkea Venäjä
on tänään, tätä nykyä,
mielestä monen inehmon,
valtion, maan, kansakunnan,
- pelkästään paha Belarus!
Ennen vanhaan, lapsuudessa,
oli jollain naapurilla
- traktori samanniminen!
Joku uskalsi hymyillä!
Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Viti Valkea Venäjä
on tänään, tätä nykyä,
mielestä monen inehmon,
valtion, maan, kansakunnan,
- pelkästään paha Belarus!
Ennen vanhaan, lapsuudessa,
oli jollain naapurilla
- traktori samanniminen!
Joku uskalsi hymyillä!
Suomessa on tunnetusti
- nykyisin, tätä nykyä,
tosi innokas inehmo;
- valtakunnansyyttelijä!
Kun taas Suomen naapurissa,
- takana rajan itäisen,
on nyt, ja on aina ollut,
- valtiovalehtelija!
Totuus, Pravda, trolli, Lavrov,
- voiko sen selvemmin sanoa!
(Ludwig) Lidl visusti voitti
- kaikki jäiset jättiläiset,
Nike (Voitto) on iloinen
- josko pääsee taas kisoihin!
Suomenna runo minulle,
- josko kynnelle kykenet!
Moni ukko kirkollinen,
- akka suunnalta vapaalta
tänään miettii mielessänsä,
- kun ei kehtaa julkisesti,
ken onkaan tätä nykyä
Ilmestysopuksen konna,
perkelettäkin pahempi,
- Telluksen tuho ja turma!
Heikoilla on herran henki,
- henki kalliimpi kuin kulta,
konsa henkivartioita
väitetään olevan paljon,
- jopa kymmenentuhatta!
Sata maistaa ruoat, juomat,
tuhat testaa housut, paidat,
loput kantavat alati
- sateenvarjoja, aseita!
Kylpyammeen testaa yksi
- varalta punapiraijan!
Rannalla ”erämaajärven”,
- mailla Ollilan isännän,
minä aamulla kävelin,
- valkovuokkoa kuvasin!
Katseeni kohotin maasta,
- jotain valkoista vilahti
tuolla puolen pikkulammen;
- kaula kaareva, ja pitkä!
Mahalleni mä asetuin,
ryömin hiljaa, hissukseni
kuni Intissä alokas,
- kasteesta välittämättä!
Mukana oli minulla
pelkästään älypuhelin,
jolla ilman jää otosta,
- josko ei lähelle pääse!
Läpimärkänä matelin,
pysähdellen silloin tällöin;
oli onnea minulla
-kohde ei mua havainnut!
Enää metrejä vain viisi;
siinä joutsen uiskenteli,
minua lain pelkäämättä,
- kovin vaikutti kesyltä!
Kännykän otin käteeni,
mahallani hiljaa maaten
painoin nappia hitaasti,
- räpsäys, kuva, ihana!
Kuului sitten askeleita,
nainen vierestä tokaisi,
mitä mies makailet siinä,
- puuta on tuo lintu, joutsen!
Anteeksi keravalaiset,
kertonut en mä totuutta
märkänä, nolostuneena
- panin kiertämään vahingon!
Maailma on outo, kumma;
- vain yksi AASIA on täällä,
mutta kas, kas kumma kyllä
monta AASIA sä löydät
jo stadista, Helsingistä,
puhumatta ”rakkaimmasta”,
- itäisestä naapurista!
Salaa Saulilta ja muilta,
luotiliivit suojanansa,
- Putinia pelkäämättä,
Sanna, pieni suomalainen,
- lenteli hävittäjällä,
käväisi Zelenskyin luona,
teki Ukrainan aroille
tuki-, ystävyyskyläilyn,
- liki valtiotasoisen!
Mäntyniemi-matkallensa
- Sanna sai vetoapua,
anteeksi sai aika lailla
- pienet erheensä, vikansa;
kännykän katoamisen,
aamuiset ateriansa,
- yölliset bilettelynsä!
Nyt joku voi jo sanoa;
tällä suurella teolla
aukeni tie taivoon asti,
- presidentiksi tai vaikka miksi!
Konsa päivänä eräänä
- Järvenpäässä, kaupungissa,
liikahti takana puskan
- oudohko olio, karhu,
oitis säikähti inehmo,
- asukki kivikyläsen!
Heti siltä seisomalta
pirahti älypuhelin,
- parahti palosireeni!
Pian paikalla pakosta
palokunta ja poliisi,
rovasti, diakonissa,
kettutyttö, WeeWeeäfFä,
lintutornitarkkailija,
Eläimille oikeutta,
valtakunnan syyttelijä,
oikeusasia-akka,
- sekä kaksi koululaista!
Heistä nopsempi älysi;
- tuollahan on bambi, kauris!
Kiintorasteille kipaisin,
- jalan hiljaa astumalla,
viisi rastia mä löysin,
- kaksi liippasi likeltä,
pakko olla tyytyväinen,
- konsa parhaani yritin!
Hyvinkäällä raikuu rocki
tällä voimalla, väellä;
(lausu lailla suomalaisen,
tavuta kuin kelpo finski”!
Nyrkkitappelu, Mokoma,
Ursus factory ja Nightwish,
Lähiöbotox, Blind channel,
Heaven shall burn, Megadeth,
Foreseen ja Sarparanta,
The Hives, Bring me the horizon,
Me and that man, Moon shot, Huora,
Cleopatrick ja Amorphis,
Static dress, Stoned statues,
Silver bullet ja Bokassa!
Mukana myös joitakuita,
jotka eivät ”tutkitusti”
- Kalevaksi konsaan käänny!
Armon vuonna seitenkaksi,
- dekadia viisi sitten,
Suomen suuri miesi, Urho,
Tukholmassa toitotteli:
Karkuri en aio olla,
presidenttinä mä jatkan,
josko on se kansan tahto,
- vaatimus liki jokaisen.
Monet vielä muistanevat,
- kuinka jatkui vallankäyttö!
Tänään vuonna kaksikaksi
- harmaalla Nato-ajalla,
iloitsisi kansa Suomen,
josko Sauli suuren suuri
- saman temppusen tekisi!
Saisi pieni Suomen kansa
varmuudella, toisen kerran,
johtajaksi vahvan miehen;
kykyjänsä kasvattaisi
vielä pitkään, toistaiseksi,
moni innokas inehmo,
äijä urhea, älytön,
- akka arka, arvaamaton!
Velipuolemme Venäjä
uhkaa tuoda rykmenttejä,
- miehiä satatuhatta,
lähelle itärajaamme,
konsa kurja Suomi-neito
- Natoa kovin rakasti;
vaihtoi kihlasormuksensa
- käsiraudoiksi, peräti!
Saapa nähdä sattumoisin,
onko entisystävällä
varaa, voimaa riittävästi
pitää täysin joutilaina,
- puolukoita poimimassa
puolikasta armeijaansa,
konsa Ukraina, Zelenskyi,
hevin ei periksi anna
- törkeälle hyökkääjälle!
Nato konsa on kyseessä,
Suomi-neito nyt, lopulta,
- älysi oman hyvänsä!
EeUu konsa on kyseessä,
Suomi-neito nyt, ei milloin,
- älyä omaa parasta!
Vaikka EeUu, päätä vailla,
mitä Suomelle sanoisi,
- veisi tuhkatkin pesästä,
neitoraukka ei välitä,
- otetta kädestä heitä!
Nyt ja vastakin, siis aina,
Suomi-neito lailla lapsen,
mieliksi on mahtavalle,
- äijälle älyttömälle!
Kaksi koiraa, mies ja nainen;
talutteli nainen kahta,
- taputteli toinen noita!
Toinen hieman haukahteli,
toinen tassulla tapaili
- miehen jalkojenväliä!
Oitis miehellä välähti:
- Taitaa olla tyttökoira!
Nainen vastasi nolona:
On se, anteeksi sä suotko!
EeUu, tuo elomme turva,
- ikiaikojen ilomme,
on keljumpi kuin Venäjä
-paholaistakin pahempi!
Suomi-neito, Finski-jätkä,
- jokainen älykäs äijä,
on kuin puulla päähän lyöty,
kun ei metsä, lain, mukamas,
- Telluksella uusiudu!
Kauhea vihervikinä,
- omat koirat myös purevat,
ajaa Suomen, rakkaan maamme,
energiamme osalta
- riippuvaksi riistomaista!
Eikö aika jo olisi,
- kun Natossa liki olemme,
lopettaa heti, siis oitis,
EeUu-herrain nöyristely,
kun emme enää kumarra
- edes ”vanhaa ystäväämme”!
Putin ei nyt laisin tiedä,
minne määräisi väkensä
sotilaista kun on puute,
- väestä aseellisesta;
pitäisikö sammutella
oman maan tulipaloa,
- Siperian metsämailla,
vaiko poltella taloja,
vauvoja ja aikuisia,
- rajusti rajan takana!