Mirella, koronanyrkki!

Kauan sitten näillä mailla

Sauli Niinistö sanaili,

- puhui pitkään, painavasti;

Tarvitaan koronanyrkki,

nyt, oitis, heti, äkisti,

- eikä vasta vuoden päästä!

Mirella, Vogue-tähti,

- nukkui onnensa ohitse,

antoi vain ajan kulua

- kuni Ruusunen sadussa!

Viimein prinsessa heräsi,

silmät vielä rähmäisinä

pystytteli jättinyrkin,

kutsui, määräsi, valitsi

- kaverusta kaksitoista

itse yhtenä mukana,

- vähimpänä vihtorina!

Tyhmä saattaisi sanoa;

komennossa Krista Kiurun

kymmenkunta sorjaa naista

päättämään ei konsaan pysty

asiasta ainoasta,

- yhdestäkään järkevästi!

Etenkin kun päätöksissä

viimeinen sana, ja valta,

- on, huh pääministerillä!

Nato, Suomi ja Venäjä!

Ollako vai eikö olla

osa läntistä iloa,

- vaiko murhetta itäistä!

Kuollutta ja kuopattua,

- Varsovaa, itä ikävöi!

Natoa, elävää, suurta

- vasen laita ei rakasta!

Sauli, Sanna vai Vladimir,

Suomen vai Venäjän kansa

- päättää puolustusasiat!

Mirellan koronapassi!

Mirellan koronapassi

ensin myöhästyi isosti,

tuskin se oli omittu

kun se poistettiin visusti!

Vaikka kaikki muu menisi!

Vaikka kaikki muu menisi,

katoaisi kaupungista

veteraani-, asemapuisto,

- Anttilan talo ja Skogster,

yksi konsaan ei häviä

sadan ihmisen ajalla,

sukupolvien kulussa,

- purkutaiteilupytinki!

Oma aurauskalusto!

Aatteen miehet, arvon naiset,

- hyväntahtoiset tohelot

äsken päättivät äkisti

- ”tuiskeessa”, lumipyryssä,

että nyt on ostettava

- oma aurauskalusto,

kaupungille palkattava

- oma aurausprikaati,

pakko myös on pystyyn panna

- oma aurausvarasto!

Äänestystä tehtäessä

vihreä väki vikisi;

- Entä ilmasto, sen muutos!

Aatteen mies heti ärähti;

Tärkeintä on päätöksessä

hah, hah, sortaa yksityistä,

- ajossa sosialismin!

Visuaalinen Kerava!

Kohta K-kirjain on komistus

- visuaalisen Keravan,

jos on yhtään uskominen

kelpo Keskarin ”kehuja”,

- oivan Oskarin sanoja!

Tärkeintä on tunnisteessa

kirjain K niin kuin Kalevi,

- Kalevi keravalainen,

jolla on, kas, oikeasti

- Koskela sukunimenä!

Junantuoma ei ikinä

kuvitella voinut oisi,

että milloinkaan, ikinä,

pieni, suurehko Kerava

hänet oivin huomioisi

- korottaisi keisariksi!

Häkki on kuin tilkkutäkki!

Häkki on kuin tilkkutäkki,

huone siellä, toinen täällä,

- torni jossakin välissä;

talon puutteita, vikoja,

käyttöä vähäistä, pientä,

paha on tajuta, nähdä,

- jos on päässä muistosäkki!

Venäjä veti rajalta!

Venäjä veti rajalta

kymmenen tuhatta miestä

- hyvän tahtonsa eleenä!

Totta vaiko vain tarua,

Hoo Cee Andersen satua,

- Ho Chi Minh ukon huhua!

Montako tuli tilalle;

kymmenen, sata tuhatta,

- levänneenä, puhtoisena!

Mainila ja polttopullo!

Mainila ja polttopullo,

kukonhäntä ja Molotov,

- Ukraina ja Suomi-Finland!

Lyhyestä virsi kaunis,

- pelottava ja kamala!

Huomenna on rauhan juhla!

Hautuumaalle miehen matka

- jalan hiljaa astumalla,

lunta, poissa on pimeys,

tie on pitkä ja kapea,

autoja useita, väisty,

- lenkkitossu, paljon lunta,

monen matkan pää, perillä,

kynttilöitä ja valoa,

- yksi valkoinen, lisäksi,

joulurauha, sen julistus,

kinkku, laatikko, rosolli,

- huomenna on rauhan juhla!

Ilmari ministeriksi?

Konsa Krista jää lomalle,

kuuluu melkein kaikkialta;

Ilmari ministeriksi,

bailaajaksi, bilettäjäksi,

- Kesärannan saunojaksi!

Vastaan huutaa vainen kaksi,

kaksi miestä mittavaista;

- Aki Linden, Antti Rinne,

Vantaalainen suuri herra,

- Antti Lindtman, miettii josko!

Aatonaaton riemuvirsi!

Ministerimittelössä

- Kaikkonen on nyt kuningas,

vanha kuulu keisarinna,

- Marin, melkein ynnä muita,

Kiuru, vanha hännänhuippu,

- ohitti Vogue-Sannan,

peräpäätä kaunistavat

vitivihreät älyköt,

- Kari, Mikkonen, Harakka,

joista kolmas on nykyisin

- peräti verenpunainen,

presidentti viittä vaille,

- Pekka Haavisto, kipusi

jalaksille, kantapäille

- Mirellan, ”ikuisen” tähden!

Vihreä kateudesta!

Moni puolue, porukka,

hurrit, keskusta, kokoomus,

- vasemmisto ja demarit

on tänään, tätä nykyä,

- vihreä kateudesta,

kun stadin, kuningas, kingi,

- satasivuinen Hesari,

suoltaa päivät pääksytysten

viheraatetta ”jaloa”,

jopa kymmenkertaisesti,

kun on lehden verrokkina

vihreiden oma tekele,

kuollut, kuopattu aviisi,

- Vihreä (koriste)lanka!

Mahtava Meta-harakka!

Harakka on lempo lintu,

jolla on jo vanhastansa

kansan suussa Suomenmaassa

- monta kutsumanimeä;

pyry- ja piruharakka,

- paholaisen kurja luomus!

Elikko, uteliaana,

nokan työntää kaikkialle,

(Eurooppaan ja maailmalle),

hopealle on se perso,

pesän suuren, suurellisen

harakka, tuo lintu lempo,

täyttää aina kiiltävillä,

- lusikoilla, haarukoilla!

Ihminen jos se olisi,

- tänään täällä Suomenmaassa

tulisi lisänimeksi

- Meta, etupuolelle Harakan!

Biletä, biletä Suomi!

Biletä, biletä Suomi,

- ilo irrota elosta,

ota mallia minusta,

- minusta ”mitättömästä”!

Nälkää, köyhyyttä, vilua!

Koko Pohjoisen Korean,

- diktatuurin vertaa vailla,

on nyt aivan pakko olla

yksitoista vuorokautta

aivan täysin nauramatta

- vieläpä hymyilemättä!

Tyhmä saattaisi sanoa;

Vaikeampi olla oisi

surematta, itkemättä,

konsaan kyynelehtimättä

omaa kurjaa kohtaloa,

- nälkää, köyhyyttä, vilua!

Cee-Cee-Cee-Pee versus Suomi!

Konsa kiekon jättiläinen,

- rakas veljemme Venäjä,

tässä hiljan, aivan äsken,

Cee-Cee-Cee-Pee -paita päällä

- kuni Neuvosto-ajalla,

aikoi Suomen surmin syödä,

Suomi, Leijonat osoitti,

kuka on kuningas jäällä,

- keisari nykyajalla!

Helsinki, Stadi, Hesa ja Hellu!

Vitivihreän porukan

Eeden, taivas, maa luvattu,

Helsinki, Stadi, Hesa ja Hellu

näyttää meille maallikoille,

kuinka metsiä hakata,

kuinka luontoa tuhota,

monimuotoisuus munata

- laisinkaan häpeämättä!

Totta on tämä tapaus,

konsa tekstissä Hesarin

Luonto-Liittokin tokaisi:

- Ettekö edes häpeä!

Kirjavuoren vuoden huiput!

Kirjavuoren vuoden huiput

- Hesarin valitsemina,

Väinämöisen vääntäminä,

- Kalevaksi kääntäminä:

Tie, totuus ja, huh manala,

Murhattu ministerimies,

Komissaari, Lapsuus, Väylä,

Kafka duunaa päivällistä,

Kanjoni, Okulovulva,

Kenen joukoissa mä seison,

Holly, Toisten maa, ja Bechi,

Jopa taivas on nyt meidän,

Vitivalkoinen book, kirja,

Mureneva kulmapaasi,

- Mykistynyt mies, Ja ääni!

Mirella-, Mirella-rouva!

Ennen vanhaan näillä mailla,

sivu-, vierto-, valtateillä

raikui inha itkuvirsi;

- Marina, Marina-neiti,

kuka saakaan lemmen sulta,

- ja, ja ketkä eivät, laisin!

Tänään täällä Suomenmaassa,

Pohjolassa, Euroopassa,

Afrikassa, Aasiassa,

Telluksella, kaikkialla

kuuluu tuore itkuvirsi;

Mirella-, Mirella-rouva,

Marin, Sanna, sä demari,

kuka kutsun saakaan sulta,

bileisiisi taasen päästä,

saunoa ja syödä, juoda,

- ilakoida aamuun asti!