Että Pätkis on peruttu!

Kauan, kauan sitten taisi

Suomi olla suomettunut,

konsa ykskaks yllättäen

tunnin, ehkä puolitoista

piti katsoman kakaran,

kuinka Breznev kalvenneena,

- jälkeen pitkän sairastelun

lavalla lepäsi vainen,

kuinka herrat mustissansa

kumarsivat kukkinensa

suurta miestä suurenmoista

konsa kurja kuuluttaja

ipanoille ilmoitteli

- että Pätkis on peruttu!

Jälkikirjoitus kipakka:

Nyt on kaikki toisin, onhan!

Vuosikirja nyt on valmis!

Vuosikirja nyt on valmis,

Kalevila kansissansa,

runot siististi sisällä,

täynnä reilua trokeeta,

tuimaa tunteiden paloa,

politiikkaa ja peliä!

Suomi ainut Euroopassa

Suomi ainut Euroopassa,

- pieni sakki pippurinen,

jossa on nyt akkavalta

- osalta ministereiden;

kymmenen on heistä naista,

hameniekkaa herraskaista,

joilla häärii seuranansa

mitätöntä miestä kuusi,

- lisäksi Alex Isohkon,

joilla lahkeita on kaksi.

Lammaslauman Lassiena,

paimenpoikana on Sauli,

- Jenni paljon vartijana.

Duuma tuumaili, murahti

Duuma tuumaili, murahti;

kahden Saksan yhteenliitto,

oli laiton naimakauppa.

Politiikan pientareella

tuomita sen aikoi turja,

julistaa pataluhaksi.

Syitä keksi reima Duuma:

Laisin paikalla ei pappi,

antamatta sormus, suukko,

heittämättä riisikuuro.

Tarja itsensä alensi

Tarja itsensä alensi,

suostui raukka raatajaksi,

Henrikssonin hjelppaajaksi,

ministerin apupojaksi.

Komitean pääpomona

taannoin Tarjamme esitti:

Polo poika Ahvenainen

olkoon vastakin aseetta,

saaret vailla puolustusta,

vieraan tullessa tupahan

- oman onnensa nojassa!

Sallios suden eleä!

Maassa veljemme Venäjän

kun sortui sosialismi,

suureni susiporukka,

kanta vahvistui kovasti.

Suomessa vihervasuri,

lauma luontolapsosia,

eilen huusi hullunlailla:

Stoppaa tyystin murhamiesi,

sallios suden eleä!

Pakko tyhmän on kysyä,

oisiko nyt Suomenmaassa

syytä tutkia tilanne,

ottaa oppi naapurista,

vaihtaa taktiikka visusti,

punaiset liput lukita,

pottukellarin perille,

syytä kaataa kaikkialta

sortava sosialismi,

siis sen viimeiset pisarat,

jotta kanta vahvistuisi,

susikanta suurentuisi!

Sikalan salakamerat

Taannoin kelpo kettutyttö

asensi salakameran,

joka valvoi yöt ja päivät

”hyvinvointia” sikojen.

Konsa paljastui vakoilu,

salakatselu katala,

sikalassa valvoi kohta

kulkijoita laite kaksi.

Ja eikös kohta kettutyttö,

eteen linssin ilmestynyt,

sirkein silmin keskiyöllä

poseerannut tyylikkäästi

- lailla aito filmitähden.

”Tyylikkäästä” tempustansa

palkan saiko kettutyttö,

kelpo, villi filmitähti,

vakoilija yön ja päivän,

sitä en mä tiedä vielä.

Opettele oppimista!

Opettele oppimista,

jotta joskus valmistuisit,

aikataulussa vasiten!

Laatios lukusuunnite,

aikataulu on avuksi.

Johda itse itseäsi;

liueta jos nettiin aiot,

paeta vähän väliä,

karkaile kotoa poies,

kirjastotilaan katoa.

Lue tentteihin ajoissa,

vältä turhaa taistelua,

viime hetken hehkutusta.

Ylös kirjoita tekosi,

opiskelu, laiskettelu,

ehkä siitä sä tajuat,

kuinka laiskana lepäilit.

Jaksota oma olosi;

tunti työtä, sitten tauko,

pätkiminen on hyvästä.

Konsa oppia yrität,

sulje kännykkä tylysti,

pimennä älypuhelin,

keskity älä jakaudu!

Sirpa Paatero, demari

Konsa suuttui kansakunta,

sukukunta suomalainen,

Sirpa Paatero, demari,

ministeri mittavainen,

pärähti peräjunassa:

Korotukset kammottavat

syytä tyssätä on tyystin

johtojätkien osalta.

Mitä siitä nyt sanoisi,

kuinka kelpoa kehuisi!

Eikö ohjata pitäisi,

alati eturivistä,

eikä vasta vainottuna,

vaalin tullessa tupahan,

jos on kerran ohjattava

- omistajaohjausta!

Stadilainen tanttakerho

Stadilainen tanttakerho,

Opetusvirasto vinha,

päätti äsken ”säästösyistä”

lopettaa lopullisesti

kisat koulujenväliset.

Sama tantta sohvallansa

itkee, parkuu, murtaa suuta,

haukkuu, herjaa huulillansa,

jos ei pärjää Suomen poika

konsa taasen on kyseessä

kisat kansojenväliset!

Eero Lehti kun sai taulun

Eero Lehti kun sai taulun,

likimain näköiskuvansa,

äkkiseltään katsomalla

tuli mieleeni demari,

Paasio, ”Rafu” Rafael.

Eero Lehti kun sai taulun,

likimain näköiskuvansa,

oli lehtiotsikkona,

- ehkä aivan sattumalta

jotain sen tapaista että;

kokoisensa sai mies taulun,

- näköisestä ei puhetta!

Samaa mieltä lienee Lehti,

- kokoomus ja kauppaneuvos,

konsa lausui naureskellen:

tunnistan mä Eeron tästä

- vaatteista sekä skragasta!

Pankkikortilla kolehti!

Sekalainen seurakunta

aikoo karskisti kokeilla,

onko aina sunnuntaina

käsi kansan karttuisampi,

jos on maksu mahdollista

ilman ainutta latia,

pienen pienintä ropoa,

taskun pohjan paistaessa

pelkkää tyhjyyttä tylyä,

kun on matkassa mukana

pankkikortti kelpo vainen.

Arvata on varsin helppo,

että aina sunnuntaina

kotikirkkonsa ovella,

jono pitkä, mittavainen,

pitkä kuin on nälkävuosi,

naputtelee näyttävästi,

salaan toisten katsannolta

tunnuskoodinsa lukuja,

- tilisiirtoja jaloja!

Luulosairas onkin sairas!

Luulosairas onkin sairas,

vaikka kuulu kirjailija,

Moliere, toista väitti.

Seikan paljasti Hesari,

konsa kertoi meille että,

petti selkä Salmisella;

Kansallisen kartanolla

piti Eskosen oleman

sankari, siis pääosassa.

Vielä paljasti Hesari:

Tulee vaivaisen tilalle

luulosairas Jukka-Pekka,

- terveestä Palon suvusta!

Amos Anderson ja skeitti

Skeittarin isä kivahti,

aamukahvi kurkussansa

Hesarissa helskytteli:

Amos Anderson -museo

kelvoton on kaikkinensa,

ala-arvoinen asia,

rakennus tosi typerä,

josta puuttuu veljeksien

aitta, polku ja emäntä,

jos on kurjan kumpareilla

skeitti täysin kiellettynä,

torjuttu tosi tylysti.

Mitä tästä oppimista

Guggenheimin hellijöille!

Tärkeintä ei ole museo,

se, mitä on sen sisällä,

miltä näyttää ulkokuori,

- vaan siis tällä tietämällä,

että paikka kelpaa skeittarille!

Vähemmän kalavaleita?

Maa- ja metsämääräilijä,

mittava ministeriö,

Orpo, Eija Kirjavainen,

aikonee vähentää kohta

- karmeita kalavaleita!

Pakko tyhmän on kysyä,

miten moinen mahdollista

maassa suurten sankareiden,

- maassa metristen kalojen!

Siten että arvon neuvos,

oiva Eija Kirjavainen,

- mieliksi ministerinsä,

puuhailee ylärajoja

kuhan taimenen ja hauen,

- ja jopa lohen mitoiksi!

Aikoo kurja käskyillänsä,

asetuksilla, laeilla,

kuriin panna kerskuvaiset,

- kertojat kalavaleiden!

Mutta pakko tässä on todeta,

nenän pitkän saanee neuvos,

ministeri mittavainen;

lisääntyy vain valhemäärä,

konsa voimassa asetus,

- pystyssä pykäläparka.

Kuuluu kohta kaikkialta,

mereltä ja rantamailta:

Kuhan, taimenen ja hauen,

yli metriset kalaset

ongella otin omaksi,

atraimella, uistimella

apajoin mä lohta kuusi,

- parimetristä, siis pientä,

katiskasta ja rysästä,

sata kerralla keräsin,

mutta karkuun ne mä päästin,

kun niin määräsi asetus,

- pakotti lakipykälä!

Kuuluu suusta rehdin miehen,

- joku josko on elossa:

Anna Ahti saaliikseni

keskisuuria kaloja,

jätä pienet Petterille,

- Orpo-rukkasen osaksi,

suuret säästä surkumatta

onkeen Eija Kirjavaisen,

- iloksi pykäläherran!

Kaisa, Kaisa kaunokainen

Kaisa, Kaisa kaunokainen,

tyylityttö karjalainen,

yksi pyyntö on minulla,

ammu pikkuisen paremmin,

muuta musta valkoiseksi,

vältä turhia huteja,

sillä tällä istumalla,

sydän vanha on kovilla,

korahtelee kurkussani,

konsa vasta maaliviiva

jälkeen hiihdon hirvittävän

kertoo taistosi tuloksen,

paikkasi podiumilla!

Vallan viisi vihreätä

Vallan viisi vihreätä,

Satu, Heidi, Pekka, Sirpa, Pertti,

joista ollut on jokainen,

yksi toisensa perästä,

ministeri mittavainen,

Natura-mies, taikka nainen,

vakavissaan väittää että

Vuotos-allas on pahasta,

valmistelu vaarallista,

turhaa myöskin tulvasuoja.

Pakko tyhmän on kysyä,

miten voi etelän äijä,

stadilainen akkalauma,

olla ainut oivallinen

tuntija Lapin olojen?

Tässä sulle surkujätkä!

Tässä sulle surkujätkä,

pahamaineinen pimatsu,

tämän vuoden taipaleelle

vielä vinkit viime hetken

kasvaa kelpo ihmiseksi,

tosimieheksi, -akaksi:

Liiku irti läskeistäsi,

sulje korkki kaljapullon,

osta kirppuja torilta,

kasva hetki henkisesti,

tupakkasi tumppaa turja,

piirusta karikatyyri!

Ja katso peilistä inehmo,

kohta loistaa kutreillasi

- pyöreä pyhimysrinki!

Itku pitkästä ilosta

Itku pitkästä ilosta,

murahti Ilosen Mikko,

- liki Vuoden Urheilija,

Doha-golfin kiemuroissa

konsa kärryiltä putosi.

Kehitysapu kuralla?

Kehitysapu kuralla,

korruptio korkealla,

köyhyys ei ole kadonnut,

vähentynyt tuskin laisin,

väittää Matti Kääriäinen,

lähettiläs suuren suuri,

eläköitynyt inehmo,

julkisesti kirjassansa

”Kehitysavun kirous”.

Ministeri mittavainen,

Sirpa Paatero, demari,

tyrmää kirjan kertomukset,

arvostelun ankaruuden:

Kamalaa on korruptio,

jota joskus on kai ollut,

mutta tarkkailu tehokas

pitää pienenä rötökset.

Ministeri mittavainen,

Sirpa Paatero, demari,

tyrmää kirjan kertomukset,

arvostelun ankaruuden:

Osin tieto oikeata,

mutta vanhaa on se vainen,

kauan sitten tutkittua,

nykytieto toisenlaista.

Pakko tyhmän on kysyä,

onko oppi Lavrovilta,

selitysten mestarilta!

Suuri sankaritarina

Lassana Bee, mies Malista,

muslimi ja siirtolainen,

on nyt Ranskan kansalainen.

Konsa raaka terroristi,

kohteenansa koshermarket,

- juutalainen kauppakeskus,

tappoi neljä onnetonta,

sattumalta saapunutta,

Lassana Bee, mies Malista,

- muslimi ja siirtolainen,

kylmiön sisätiloihin

kätki monta juutalaista,

oman henkensä uhalla

pelasti veriteolta.

Lassana Bee, mies Malista,

- muslimi ja siirtolainen,

onnettomia opasti,

pakoreittiä esitti,

mutta hurja suunnitelma

oli liian vaarallinen,

mielestä joka ikisen.

Konsa kelpo musta miesi,

Lassana Bee, mies Malista,

- muslimi ja siirtolainen,

yksin paikalta pakeni,

oli vastassa poliisi;

maahan kaatoi karkailijan,

tätä luuli surmaajaksi,

apuriksi nyt vasiten

- käsirautoihin panetti.

Konsa selvisi asia,

totuus valkeni lopulta,

auttoi vielä musta miesi,

Lassana Bee, mies Malista,

- muslimi ja siirtolainen,

poliisia piirtämällä;

syntyi sillä istumalla

pohjapiirros vankilasta,

koshermarketin tilasta.

Konsa kansa kaikkivoipa

vaati varsinkin somessa;

sankari on palkittava

passilla ja kunnialla,

soitti Hollande hänelle,

ministeri kättä antoi,

ja mikä jopa parasta,

kansalaisuuden sai miesi,

mi kauan oli sitä anonut!

Jälkeen sankaritekonsa

Lassana Bee, mies Malista,

- muslimi ja siirtolainen,

oli varsin vaatimaton:

Sankariksi ei minusta,

Lassana olen mä aina,

en kysynyt lain rotua,

synnyttäjää, en sukua,

kätkenyt en juutalaista,

- piilotin viattomia!

Ikävä ikärasismi

Viisikymmentä on pyykki,

jonka jälkeen Suomenmaassa

vauhdissa on valtiomies;

konkari tekee paluuta

lailla Petrin, Paavon, Pentin,

Juhan, Hannun ja Olavin,

mutta tällä tietämällä

valtioakat vähissä,

kun on kurja ehdokkaana

tylsä, nähty ja typerä,

käyttöpäivä kun ohitse

kuten Keskon, Prisman, Lidlin

- lihatiskin tuntumassa.

Kolmekymmentä on pyykki,

jota ennen Suomenmaassa

valtaa kärkkyy nuori nainen,

kirkasotsainen kimuli

lailla Sannan, Lin, Susannan,

ennen miehen puolikkaita,

pikkupoikia poloja,

- surku vasta-alkajia.

Kirjastossa soitintaisto?

Kirjastossa soitintaisto,

Kalliossako kapina?

Lainaa meille kanteleita,

Väinämöisen soittimia,

ei vainen ukuleleja,

- Amerikan antimia,

vaati vieno fennofiili.

Antoi kirjasto periksi,

suostui tantta suomalainen,

hankki kaksi kanteletta,

lainahyllyyn laittoi lemmot.

Suuttui sitten taistolainen,

nosti hirveän metakan,

jos on teillä joutavilla

hyllyssä havaijilainen

- kurja läntinen kapine,

balalaikka sassiin sinne,

- taikka kutsun panssareita!

Ollos akka kulturelli!

Kuule armas akkaseni,

sivistynyt sankarmiesi,

josko sä tänä keväänä

kultturelli olla aiot,

ostaos ikiomaksi,

taikka lainaa kirjastosta

edes yksi ainokainen

näistä alla mainituista,

hengentuotteista jaloista,

kirjoista tosi koreista,

joka vieraan silmäin alla

pidä niitä pöydälläsi,

- joskus vieläpä selaile!

Vapaa, Siivellä eläjä,

Poliisin pojat, Jokeri,

Tukkasurma, Pyrstötähti,

Piispansormus ja Sopimus.

Erehdys, Tuhat tytärtä,

Pyöveli, Yö ei saa tulla,

Pahan palkka, Vielä kerran,

Totuuskuutio ja Bollis.

Liftari, Juha Sipilä,

Kotiryssä peilissäni,

Suomalainen velkakirja,

Uusi maa ja Soinin kupla.

Häränsilmä, Neidonpaula,

Odotus, Kivenkerääjät,

Varjopoika, Konttoristi,

Paha mieli ja Mikado.

Sekä vielä viimeisenä,

vähäinen, tosi mitätön,

satumainen sankareepos.

- Kalevilan Vuosikirja!