Shotshin kultakaksikkomme

Shotshin kultakaksikkomme

Sami, Iivo taas parina,

- tosin yksilölajissa,

Rukan tunturiladuilla

munat närhen näytti muille:

Oli Iivo ensimmäinen,

Sami kelpo kolmosena,

- podiumilla molemmat!

Konsa arvon arkkipiispa!

Konsa arvon arkkipiispa

avasi sanaisen arkun,

”saarnastuolista” sanaili,

tasa-arvotaipaleella

”homoliittoa” ylisti,

- alensi avioliiton,

suuttui kelpo kirkkokansa,

haukkui paimenparkasensa,

meni, otti ja erosi,

- verot jätti maksamatta.

Konsa viitisen tuhatta,

pitkä lista suuttuneita,

meni, otti ja erosi,

- yössä yhdessä erosi,

saamatta jää kirkoltamme

- miljoona verotuloa.

Konsa surku Suomenmaassa

piispoja on kymmenkunta,

joilla myöskin ansioita,

- palkka kymmenen tuhatta,

tarkoittaa se käytännössä,

- Ojala, jos oikeassa,

kertotaulu kunniassa;

loppukautensa ajaksi

palkatta jää liki jokainen,

ellei suuttunut porukka,

sekalainen seurakunta

kadu ja tule takaisin,

palaa alle armaan helman,

- kirkkonsa liki kituvan!

Tuomio ja Erkki erkki

Voi sinua Erkki erkki,

tuonne Moskovan sijoille

sisäkköä etsit vielä;

lähetystösi isohko

vaatii kelpo vahvistusta,

nättiä ja nuorekasta,

- tyylikästä tyttölasta.

Etkö tiedä Erkki että

jo kuusikymmentäluvulla

tuomionsa sai sisäkkö,

oli aikansa ohitse,

- kulta-aikansa kulunut!

Josko jatkat tyylilläsi,

lienee kohta Moskovassa,

lähetystösi sijoilla

hakusessa herrasilla

renki, piika, paimenpoika,

- imettäjä, jalkavaimo!

Konsa köyhä kansakunta

kuuli kurjasta teosta

- sikamaisesta teosta,

turja antoi tuomionsa,

demari etunenässä

eroa jo ehdotteli,

mutta auvon Audissansa

moksiskaan ei ollut Erkki;

- jatkoi mies ministerinä!

Hangoksi mä vaihdoin kangen!!

Ennen vanhaan lapsuudessa

konsa raadoin heinätöissä,

moni heilui hangon kanssa,

- mulla kanki työkaluna.

Vanhana ja viisaampana

kankea en käytä laisin,

minusta on se nykyisin

- käyttökelvoton kapina.

Politiikan pientareella

hanko paljon on parempi,

kevyempi, kelpoisempi,

- piikki siinä pistävämpi!

Konsaan itke ei vasuri

Arkadian istunnossa,

raharikkaiden pidoissa,

konsaan itke ei vasuri,

vaikka viedään viime penni,

köyhän miehen kukkarosta,

yksinhuoltajan elosta,

olosta opiskelijan.

Eilen itki ensi kerran

vinha, varttunut vasuri,

- arvaat varmaan mistä syystä!

Päivi vai Kari Mäkinen?

Päivi vai Kari Mäkinen,

kumpi kahdesta pahempi

- eroaallon aikaansaaja,

sitä syytä on kysyä

- viime päivien valossa!

Ratkaisu on sulle tässä:

Taitaa tiukka taistelunsa

päätyä tasapeliksi!

Päivi vai Kari Mäkinen,

kumpi turja tunnetumpi

vanhan kannan kannattaja,

sitä syytä on kysyä

- viime päivien valossa!

Ratkaisu on sulle tässä:

Hänet tunnetaan nimellä,

- pelkällä etunimellä!

Putin, Stubb ja arkkipiispa

Ken on kelvoin kolmikosta

Putin, Stubb ja arkkipiispa,

kenet kelpuutat isäksi,

suvun, perheen pääpomoksi,

ukonkönsyksi, akaksi,

kansasi pelastajaksi,

sitä mieti mielessäsi,

sitä ääneen ällös lausu,

Siperiaan ettet päädy,

matkaile manalan maille,

- kohtalosi ei kokoomus!

Joku joukko joutilaita!

Kesken arvon arkipäivän

joku joukko joutilaita,

sata poikasta poloa,

tuhat tuimaa tyttölasta,

mieltä näytti, ääntä käytti,

avitteli aatostansa

- sukupuolineutraalia!

Toinen joukko tärkeämpi,

ihanampi ja isompi,

väki viisimiljoonainen,

teki töitä, siis ahersi,

pystyssä piteli maata,

pelasti lama-ajasta!

Alessa avioliitto!

Amerikan aito anti

neljäs torstai marraskuuta,

- kiitospäiväksi sanottu,

myös on meillä Suomenmaassa

sijansa osin ominut.

Kiitospäivän anti, vietto,

myöskin täällä Suomenmaassa

usein koituu kohtaloksi

kalkkunalle, kurpitsalle.

Amerikan toinen anti,

kiitospäivän jälkijättö,

perjantai perästä torstain,

- musta perjantai -niminen

täysin täällä on omittu.

Amerikan mantereella

perjantai perästä torstain,

- musta perjantai -niminen

Alepäivä on nykyisin,

kauppapäivä vertaa vailla,

- puolihintainen peräti!

Täällä surku Suomenmaassa

musta perjantai murensi,

murskasi monen unelman:

Halvalla meni perinne,

Pyhä toimi, sakramentti,

- Alessa avioliitto.

Amerikan mantereelta

opin otti surku-Suomi

- voimilla vihervasurin,

vaikka ennen normaalisti

oppinsa oli idästä,

- omittu Venäjänmaalta!

Liki surkeinta on tässä,

jotta petti kristikansan,

- periksi pahalle antoi

osin keskusta, kokoomus,

joilta hetkeksi unohtui

- koti, uskonto, maa mamman!

Brezneviksi pyrki Paavo!

Brezneviksi pyrki Paavo;

aikoi herra Arhinbacke

suudella Timoa suulle,

saada Soinin kannallensa,

- sukupuolineutraaliksi!

Ollut ei Timo todella

Kekkonen, Erich Honecker;

rukkaset sai runtti miesi,

Paavo armas Arhinbacke,

- sateenkaaren kannattaja!

Kohta meillä kommunismi!

Kohta meillä kommunismi,

vallassa jo on vasuri,

- Lohikoski, Arhinbacke.

Vahva usko kaksikolla,

- Lohikoski, Arhinbacke,

jotta valtion varoilla

Aleksin ja Antin Suomi

pelastuu perikadolta,

- muuttuu murju onnelaksi!

Tässä lista liikuttava

toiveista toveriparin

- Lohikoski, Arhinbacke:

Ota velkaa aina vainen,

velalla rakenna firma,

- yhtiö tai kaksi, valtiolle!

Myy sä ällös entisiä,

vainen kansalliskamoja,

estä muutto ulkomaille

- yksityisiltä samaten!

Korjaa valtion varoilla

homekoulut, tiet ja sillat,

rakenna asunnot halvat,

kanna kunnille tukea,

kouluihin lisää väkeä,

kuten myöskin palveluihin

- sossuluukkujen sijoille!

Tue taidetta jaloa,

antele apurahoja,

eläkkeitä anna aina,

tehtynä jos yksi taulu,

koottuna kasa kivia,

synnytetty kirja täynnä

- panoa, kirosanoja!

Rahat ryöstä rikkaimmilta,

pankeista ja markkinoilta.

Anna eurot köyhimmille,

työttömille, luikureille,

joka paikan joutaville,

- jokaiselle kymppitonni!

Minä vaivainen, väsynyt

Minä vaivainen, väsynyt,

köyhä, kurja maan matonen,

täällä yksin taivaltelen,

yritän yhdellä jalalla

sinne tänne sinnitellä,

löytää onnen autuaisen,

palan leipää, tilkan vettä,

heinäsuovan maatakseni,

uuteen päivään päästäkseni,

samanlaisen saadakseni.

Onko hän oikea sinulle?

Onko hän oikea sinulle,

onko kohdalla kemiat,

aika kypsä nyt kyseessä?

Vaeltaako hän vapaana,

vielä onko hän varattu,

ohi entinen ihastus?

Onko seksi kohdallansa,

onko tahti taivaallinen,

tiukka, harva vai sopiva?

Onko kohdalla kokemus,

samat arvot akkasella,

mielitemput miehenpuolla?

Onko huuma jo ohitse,

realismi kunniassa,

ohitse yliodotus?

Onko hän vakavarainen,

vaiko keppikerjäläinen,

sama skaala kaksikolla?

Onko kohteesi valittu,

utelias uskalikko,

torvensoittaja totinen?

Onko kieli yhtäläinen,

tunnekieli kelvollinen,

ulkoinen olemus oiva?

Onko armas sankarisi

sammakko vai uljas prinssi,

enkeli vai vallan noita?

Onko aika armollinen;

kaksi vuotta kun kulunut,

vielä voimissa kipinä?

Voi Pyhä Byrokratia!

Kuudes päivä joulukuuta

kallista on kampaaminen,

kampausluvan haenta,

- avi-herran päätösanto!

Viikkotolkulla nykyisin

äimistelee äijä akka,

miettii, raapii, päänsä puhki;

kieltäisikö kampaamisen,

vaiko sallisi, lupaisi,

tytön taasen työtä tehdä,

juhlakansaa kaunistella,

- kekkereihin Saulin, Jennin!

Sama toistuu ensi vuonna,

lopu jottei työ avilta,

raha valtion vasusta!

Pakko tyhmän on kysyä,

mikä mättää päätöksessä,

jonka viisas mies tekisi

hetkessä datakoneelle,

- nappiparkaa painamalla!

Pahuksen Pisararata!

Vastatuuleen joutui äsken

pahuksen Pisararata,

konsa tyhmäkin tajusi,

jotta hanke hallituksen

kallis on kuin Marsin matka,

- surkea myös hyötysuhde.

Herroja kovin sapetti,

konsa keskusta ketale

oli taasen oikeassa:

Perusväylät kuntoon ensin,

- ettei tieverkko rapaudu!

Perhanan perustuslaki!

Perhanan perustuslaki,

kirkaisi Susanna, sosdem,

revitti Räty, kokoomus:

Sote-sotku kun kuralla,

kisan kohta korkkaamassa

keskustan eto esitys,

kauan sitten kaakateltu

maakunta- ja kuntamalli!

Avuton on arkkipiispa

Avuton on arkkipiispa,

kirkossa kun on kyseessä

- vihkaisu, avioliitto.

Kasvokirjansa sivuilla

tarjoaa hän tunnetusti

vaihtoehdot jaa, ei, tyhjä:

Vihi, ollos vihkimättä

ja anna periksi, ryhdy,

- tasa-arvotanttaseksi!

Pakko tyhmän on todeta:

Ohje tuskin Raamatusta,

- Pyhän kirjasen sivuilta!

Äänihieronta avuksi!

Tasapaino sulla josko

horjuu sielusi sisällä,

- josko keinuu myös kehosi,

kokeilemaan tullos kurja

- äänihieronnan tehoa!

Tullos kirkolle kivalle,

missä pienellä rahalla,

- viennillä vain viidenkympin,

avun antaa seurakunta,

- se kelpo keravalainen!

Pyramidi ja Katainen

Jyrki kapteeni-Katainen,

joka jätti Suomi-laivan

myrskyn, vaaran vallitessa,

ryhtyy kohta ”taikuriksi”,

aikoo herra Brysselissä

muuttaa miljardit äkisti

- viisitoistakertaisiksi!

Pakko tyhmä on kysyä,

liekö kelpo kapteenimme,

joka jätti Suomi-laivan

myrskyn, vaaran vallitessa,

eto Junckerin luvalla

matkimassa ”mainiota”

pyramidihuijausta,

joka muutti tunnetusti

vanhat markat miljooniksi,

- ainakin ihan aluksi!

Koskenkorvan oiva ohra

Koskenkorvan oiva ohra

soveltuu tosi moneksi;

jyvä viinaksi jaloksi,

polttoaineeksi nyt kuori.

Ohrasta on siis moneksi;

on se oiva lämmönlähde,

- lämpö ulkoinen, sisäinen.

Ilpo Kokkila ei leuhki

Ilpo Kokkila ei leuhki,

kunniasta kiitä laisin,

vaikka miesi sai mitalin,

kunniaa ja ystävyyttä,

merkin varsin merkittävän,

Putin konsa myöntäjänä,

auvoisena antajana:

Tuli tieto julki vasta

Kasvokirjaa katsomalla,

suurlähetystön sivuilta,

venäläisiltä vesiltä!

Hitler, Heikki ja Kalevi!

Äsken vieraili Hesari,

Heikki-herra Aittokoski

Itä-Preussin metsikössä

suuressa Sudenpesässä,

missä myös minä Kalevi,

Kalevi Keravalainen,

kävin taannoin katsomassa

valtavia raunioita,

tuhottuja bunkkereita.

Molemmat me muistelimme,

kuinka kuuluisa eversti,

Claus von Stauffenberg, yritti

tappaa hirmuhallitsijan,

alkujaan Stalin-toverin,

(vertaa, muistele pahalla,

sopimus: Molotov-Ribbe)

Hitlerin, siis pääpomonsa,

- muttei siinä onnistunut.

Surku, mietimme molemmat,

- Heikki-herra ja Kalevi.

Saako Raamatun ukaasi?

Saako Raamatun ukaasi,

- neljäs käsky: Kunnioita

isääsi ja äitiäsi,

kohta täysi uuden muodon:

Koeta kestää kaksikkoa,

- kahta miestä, kahta naista,

joka häärii kämpässäsi,

kotonasi, aamut, illat?

Kahden kerroksen väkeä!

Kerava, kotikyläni,

juhlii suurta päivää Suomen,

- itsenäisyyden iloja,

kahdessa eri salissa;

eliitti etuajassa

viides päivä joulukuuta,

jotta kerkeää porukka

Saulin, Jennin kekkereille,

- josko kuulunut on kutsu!

Varsinainen, siis se kuudes,

kuudes päivä joulukuuta,

tyrkätty on työttömille,

annettu avuttomille,

sekä Suomen sankareille

- veteraaniveljillemme!

Tasan ei nyt myöskään taksa;

eliitin eduksi hinta

- kerroin kaksi pilkku viisi!

Poikasen potentiaali

Konsa kannatus kuralla,

keksi Rinne, se demari,

termin uuden uutukaisen

- ”kannatuspotentiaali”,

eli kuinka suuri sakki

voisi harkita vetoa,

vetoa punaisen viivan

- demarinimen riville.

Muista ei nyt Antti-rukka

jotta voimassa on vielä;

yksi miesi, yksi ääni,

- sama akkojen osalta.

Muista ei nyt Antti-rukka

että se yksi ääni ainut

demarille tullee tuskin,

vaikka mies mitä lupaisi,

mies, mi vailla on hevosta,

jolla vaaleissa ajaisi,

voittopalkinnon ravaisi.

Kuka uskoo ukkomiestä!

Politiikan pientareella

pakko tyhmän on kysyä,

kuka uskoo ukkomiestä,

joka yksityiselossa

vaihtaa akkaa kuin hevosta,

joka puhdissa puheissa

taivaalta tapailee kuuta,

- lupailee lihaksi luuta!

Politiikan pientareella

pakko hiljaa on nyt olla,

- viisaan vaieta vasiten,

runoilijan nöyristellä,

- uskoa pötypuheita,

josko aikoo joutojätkä

köyhän valtion varoista

- anoa apurahoja!

Näitä koskaan ei kysytä

Näitä koskaan ei kysytä,

koska aihetta ei liene:

Mikä Suomessa vikana,

mikä suunta on sinulla,

onko Syyria sotasi,

aiotko takaisin tulla,

tuotko tullessa sharian?

Voiko demarilla olla piika!

Voiko nainen sortaa naista,

demarilla olla piika,

akalla kotiapuri,

kotikampaaja, pukija,

kylmäkkö tai seuraneiti,

siivooja tahi sisäkkö,

jos ei siivota hän ehdi,

halu jos on laiskotella,

raha jos ei kiusaa häntä,

sitä jos on yllin kyllin!

Kyllä, se on mahdollista,

nykypäivänä taas totta!

Antti Rinne, aikapoika

Demariväen edessä

Antti Rinne, aikapoika,

Suomen kansalle lupasi

satakymmenen suloista,

asiaa erinomaista,

jos on vallassa demari

- seuraavat nelisen vuotta!

Tyhmä saattaisi kysyä,

miksi kaikki hoitamatta,

kaikki tärkeät asiat,

- asiat sadat, tuhannet,

vaikka vallassa demari,

oiva Jutta, arvon Antti,

moni mahtava toveri,

- äskeiset nelisen vuotta!

Viralta nyt virkaheitot

Keskustan Juha Sipilä

tyrmäsi virat typerät;

paperipinon kasaajat

töihin tuottaviin panisi.

Parivaljakko pätevä,

Kiuru, Viitanen, demarit,

tajunnut ei ehdotusta,

tajunnut tuon taivaallista

Sipilän älysanoista;

virat keksi viipymättä

kaverukselle parille,

joilla - aivan sattumalta -

oli taskussa varalta

jäsenkirja, se punainen,

paras suositus, todella!

Painosta ei Antti Rinne!

Painosta ei Antti Rinne

- ruma kun on se sanana!

Antti kannusti, vetosi,

hekumassa hehkutteli,

Hesarin sivun mitalla

tovereita toimitteli

taakse kannan kammottavan,

laittamattoman pykälän,

jotta äänestää demari,

kuni kelpo johtajansa,

itsevaltias inehmo,

- liki pikkuinen Putini.

Painosta ei Antti Rinne

- ruma kun on se sanana!

Antti kannusti, vetosi,

hekumassa hehkutteli,

Hesarin sivun mitalla

kielsi kurja käyttämästä

käsiä vapaita vainen,

käsiraudat käyttöön otti,

kahlitsi koko porukan,

- kuni pikkuinen Putini!