Turhaan kaksi tumpeloa

Turhaan kaksi tumpeloa,

kaksi kurjaa ”kansanmiestä”,

– vanhat viisaat Paavo, Erkki,

paimenteli poikiansa,

työnteleitsi tyttöjänsä,

– meitä vaalista valisti.

Enää paina ei sanansa,

vanha pieru laisin haise,

aromia anna meille,

vaivaisille vanhuksille,

ponteville poikasille,

tyylikkäille tyttösille,

puhumatta puurtajista,

– itse itsensä elättäjistä.

Tarja vieraili Virossa

Tarja vieraili Virossa,

heitti hellät jäähyväiset,

– herra Ilveksen iloksi.

Taiteilija, taistolainen

Oli ennen Suomenmaassa

taiteilija, taistolainen

– yksi ja sama, monesta.

Säpinöissä vaali-Suomen,

meno täysin muuttumaton,

nimi vain on vaihdettuna:

– Taisto korvattu Pekalla.

Maailma on mallillansa

Maailma on mallillansa,

osa Suomesta sekaisin,

yksi puolue pulassa,

konsa kurja ei tajua,

jotta nainen luonnoltansa,

aina ainut synnyttäjä,

– eikä miesi milloinkana!

Taisi ottaa ohrakyrsä

Vastoin vanhoja tapoja,

Jussi-gaala julmetusti,

ylisteli yhtä miestä,

– Pekan puolesta pelasi.

Taisi ottaa ohrakyrsä,

oma polvi mennä poikki,

taisi tulla Haavistolle,

– hutipotkusta häviö,

jos on yhtään uskominen,

melua sosiaalimedian.

Kuntauudistus, Natura

Ratkaiseeko pressataiston,

kumpi kahdesta pahasta:

– kuntauudistus, Natura,

pienempi on kiukunaihe,

konsa äijä äänestäjä,

akka viivansa vetäjä

kopissa on miettimässä,

– kurimusta kuuden vuoden!

Sallittua on rasismi

Sallittua on rasismi,

– positiivinen rasismi.

Kauas kaikkosi väkensä

Konsa kuulu Putki-Paavo,

– nyky-Paavo Pöö Pönäkkä,

Mister Lipponen munasi,

kauas kaikkosi väkensä,

– kiersi kaukaa valvojaiset:

Erkki puolueen älykkö

”Bryssän” maille ryntäeli,

Ihalaisen Lauri lempo

lomaa vietti muilla mailla,

Piiru-Eero puolestansa

”Kosta Riikassa” ravasi.

Koko kärkikolmikkoa

hävetti häviön hetki,

–”katastroofinsa” kamala,

paikalla vain Julma-Jutta

viran puolesta vikisi,

vierellänsä jätkä-Jungner,

– poies lähtevä poloinen.

Pahvi vaalissa parasta!

Kun ei kehtaa kansalainen,

punavihreä väestö,

omin kasvoin kannatella,

esitellä ehdokasta,

sankaria suurenmoista,

– ”professori” Haavistoa,

pakko on rikkoa lakia,

panna pahvi kasvoillensa,

– pahvi Pekkansa näköinen.

Kun ei ehdi äijä itse,

– Sauli-herra Helsingistä,

joka paikkaan jouda jätkä,

asialle pakko panna,

Pahvi-Sauli suurenmoinen,

– ehdokas vähäpuheinen. 

Kuka kertoisi hänelle?

Kuka kertoisi minulle,

– valistaisi tyhmää miestä,

tappiosta tyrmäävästä

mitä miettii Putki-Paavo,

– Kiinan keisarin kaveri,

valtiomies vertaa vailla,

– mielestä oman minänsä,

konsa kärjessä ”kamalat”:

populisti ja sivari,

– ennen miestä mittavinta!

Kuka kertoisi hänelle,

suunsa aukois' urheasti,

sanat vanhat vahvistaisi:

Aina aikansa kutakin,

sanoi pässi surkeana,

kun katkolla ura elukan,

– pää poikki oli menossa!

Valinta luvanvarainen!

Nyt saa työläinen, demari,

ihan itsenä valita,

kumpi kahdesta pahasta,

– ehta pressaehdokkaasta,

Haavis vaiko kenties Niinis

äänen saa ”vähäosaisen”,

konsa Jutta julkisesti,

luvan antoi – armollisna!

Café Niinistön pihalla

Café Niinistön pihalla,

tyttö tuskin viiden vuoden,

vaalimainosta ihaili,

tutki, tutki ja tavaili:

Pek-ka Haa-vis-to, osasin!

Äkin äitinsä älähti:

Voi, voi kultakutriseni,

Sauli Niinistö on siinä!

Kilpakirjoitus kipakka

Sauli-herra on hetero,

– puolisonsa kaunis, nainen.

Tapa turjaa ei tsunami,

– kulkee Herran kukkarossa.

Rukin käyneenä kaveri,

– sopiva on ylipomoksi.

Tekee työtä oikeata,

– laiskana ei lauleskele.

Pidä Sauli ei melua,

– hellinnästä Heikki Hurstin.

Puhe yksi, aatos toinen

Konsa käyty tuima taisto,

ohitettu ykköskierros,

kaksi jäljelle jätetty,

kellossa on ääni uusi:

– Puhe yksi, aatos toinen!

Lapin laajoilta saloilta,

pohjoisen poropoluilta,

suden, karhun kinkamilta,

itäihmisen sijoilta,

tarhoilta, sikatiloilta

ääni saatava väkisin,

kehumalla, kerjäämällä,

taikka suurella rahalla.

Konsa käyty kakkostaisto,

Mäntyniemi valloitettu,

– taikka kaukaa kierrettynä,

kalke kellossa on tuttu:

Pohjoisesta ei väliä,

– idästä sitä vähemmän,

susi taas saa rellestellä,

siat kaikki surmattava,

– sankari on kettutyttö,

jätä jälkeen sä sijasi,

surkea sukutilasi,

tule turja kultamaille,

– rahamiesten rantamille!

Hellahuone Helsingistä?

Konsa päättyi valtakausi,

– tuhlattu tusina vuotta,

alkoi Tarja etsiskellä

palatsia Pietarista,

Mäntynientä Moskovasta,

– pyynnöstä veli-Putinin.

Jälkikirjoitus kipakka:

Kelvanne ei ”keisarille”

hellahuone Helsingistä,

– kuten Hertta Kuusiselle!

Elossa ikärasismi?

Konsa Paavo-Pöö ei päässyt

edes kierros kakkoselle,

heitti Päivi herjan hassun,

syytti Sauli Niinistöä,

liian vanhaksi valitti,

kun on äijä, nuorukainen,

kuusikymppinen kaveri,

Pekan rinnalla rivissä,

Haaviston parina turja.

Kakkoskierroksen kurimus

Konsa vaali kummallinen,

vai mitä sanotte tästä:

Pekka Paavoja parempi,

– Saria, Evaa somempi,

Sale heitä herttaisempi,

– Soinin Timppaa sukkelampi,

ulos heitti kurjaa kuusi,

kuusi viisainta, parasta,

pakko mun on mietiskellä,

kenelle nyt äänen annan,

– kannan kakkoskierroksella?

Kurja mulla on tilanne:

Kiitellä en voi Salea,

– Pekasta pahaa sanoa.

Pitääkö mun murjotella,

kotiin jäädä järkisyistä,

vaiko vallan vallatonna,

vene kurja kirkollinen,

Aku Ankka autuainen,

ujutella uurnan suuhun,

protestiksi perhanoille,

– pienille piruparoille!

Sanopa se sä minulle!

Suomen Keskusta munasi!

Suomen keskusta munasi,

kuninkaansa konsa kielsi,

– tuskin päästi ehdokkaaksi,

vaikka ”vaarana” valinta,

pääsy Paavo Parhaimmalla

kierros kakkosen turuille,

– kaveriksi Sauli Suuren,

jopa joukon voittajaksi,

– Mäntyniemen mestariksi!

Syyllinen sysi vai seppi?

Syyllinen sysi vai seppi,

– Tarja vai ikärasismi,

konsa äänistä demarin

kaksi kolmesta katosi,

(joka toinen vain Timolta)

vai onko vähäisen syytä

itse ehta ehdokkaassa,

Paavossa, jöröjukassa,

– koko Kiinan keisarissa!

Pelasti puheradio

Pöllötöllö kun varasi,

– osti suurella rahalla,

isot taistot itsellensä,

pelasti puheradio,

minut, köyhän kansalaisen,

– toki ilman Tiilikaista,

kertoili kisain kulusta,

sanaeli sankareista,

hävinneistä, voittajista,

kuni kauan, kauan sitten,

kansakoulun kuulimossa.

Kerava kuin karvanoppa

Konsa kurja kuppikunta,

– Kerava, kyläpahanen,

päätti tulla tunnetuksi

– koko maailman mitassa,

piti ”pieni” hyljättämän,

”suuri” siinä myös samalla,

vanha virsi haudattaman,

iskulause uusi, uljas

äkkipäätä laadittaman.

Niinpä päätyi ”pieni, suuri”

katurallikaupungiksi,

tuli turhan tunnukseksi:

Kerava kuin karvanoppa!

Kiitos kelpo Kuiskaajalle!

Kiitos kelpo Kuiskaajalle,

hiljaiselle hissukalle,

hurjaan ääneen huutajalle,

konsa kehtasi sanoa,

koko kansalle kehaista,

kaverikseen mut nimetä,

– minut vaivaisen vasiten,

vaikka täynnä taitavia,

trokeetyylin rustaajia,

politiikan ”tuntijoita”,

– maailma on pullollansa.

Leikkiä oli se vainen!

Lehtiyhtymä yritti

kansakunnalta kysellä,

paras ken on johtajaksi.

Tulos konsa vääränlainen:

Ylivertoykkösenä

Väyrys-Paavo porskutteli,

Sauli vasta kakkosena,

hyvin kaukana takana,

lausui lehti pettyneenä:

Leikkiä oli se vainen

ällös tästä sä välitä!

Kingiseppi kuntoon saata!

Ville virkkoi, ärjyi Tarja:

Johan nyt on outo juttu,

jos ei veljemme Venäjä,

suuri, mahtava Venäjä,

yhtä tehdasta tykitä,

kuormitusta kuntoon saata,

itse hoida jätteitänsä,

”paskojansa” puhdistele.

Runoratsuni sanoissa

totta ei ees' toinen puoli,

tosin varsin tunnetusti

kaksikolla kieltämättä

usko, toivo on tukeva,

mutta vielä toistaiseksi

ääni hiljainen, matala.

Suomen ja Venäjän verto

Suloisessa Suomenmaassa

mummon ”paska” on pahasta,

toisin kuin on kultamailla,

tuolla puolen Suomenlahden,

mailla veljemme Venäjän,

kyseessä jos on ”sorea”,

oligarkin ”jättipaska”,

– tehdaslaitos, sen jätökset.

Suomessa on säälimättä

mökin mummon pikkupissi,

gramman tarkasti todettu,

kun taas kelpo kultamailla,

satakertainen savotta

– on virhe viranomaisen:

Tuhat tonnia jätöstä,

– kymmeneksi on kehuttu!

Jäte vastaa väistämättä,

mummomiljoonan pisuja,

– koko vuoden kuormitusta!

Laiton laitonta, mukamas!

Laiton laitonta, mukamas,

alati ja kaikkialla,

vai mitä sanotte tästä?

AaYy-äijä änkyräinen,

poliitikko, ja vasuri

tosissansa toitotteli:

Lakko laiton ei pahasta,

työnantaja jos on ärjy,

vaikka väittäisi pykälä,

– tuomari mitä sanoisi!

Mutta jos sä muukalainen,

köyhä, kurja kansalainen,

minulta otat, varastat,

palasen viet pöydästäni,

teko laiton, tuomittava,

– pöytä leivätön edessä!

Paavo äL, peränpitäjä

Murahteli mörkki äijä,

miesten sarjan kurja kuudes,

Paavo äL, peränpitäjä:

Väärin kohdeltu minua,

konsa istun viimeisenä,

– pikkupoikien perässä,

Saria, Evaa lähellä.

Välittyy nyt väärä viesti,

– Gallup ei mitään todista,

nurja on esitys Erkon,

– istuinjärjestys ikävä,

pottumainen on minusta,

– Sanomatalon sanoma!

Miksi Ville ei murahda?

Miksi Ville ei murahda,

suuta aukaise, ärähdä,

valuu vaikka fosforia,

suoraan tehtaalta merelle,

– sopukoihin Suomenlahden?

Miksi mielestä ministerimme,

uusi löydös, laiminlyönti,

– valitettava on vainen?

No tietysti siksi että

tehdas toimii naapurissa,

ja lisäksi siksi että

mielestä nykyjäpikän:

Oma ”paska” on pahinta,

– vieraasta vähät väliä!

Paavo ei periksi anna

Paavo ei periksi anna,

säästä Lipponen sanoja,

yrmy ärjyy yhtälailla,

usko urhon horjumaton,

vaikka suossa suosionsa,

läskinä koko kapina.

Paavo ei periksi anna,

säästä Lipponen sanoja,

vaikka syytä jo olisi,

jos on mieli miehen saada,

esille vähän punaista,

tohinoihin toisen vaalin,

– edes pikkuisen punaista,

jatkoon saada Arhi-Paavo,

se ”selvästi” suositumpi,

– punavihreä vikuri!

Kiekko-Kaisan hirtehiset

Kiekko-Kaisan hirtehiset:

Oi, Te Torvi Toimittaja,

Teistä varmasti tulisi

oivallinen valmentaja,

neuvonantaja nimekäs,

miten taulut kaadettava,

miten saada se osuma,

– saada sattuva osuma!

Konsa miesi ei menesty,

suosittu ole sukunsa,

pikaisesti onko pakko,

sarja saada myös uroille,

eikä pelkästään akoille!

Meillä on sata lajia,

tuhat tyyliä kisata,

mutta, mutta miettikäämme,

missä kilpailu kiperin,

minkä suosio on suurin?

Laji kaikkein kannattama,

– se laji, minun lajini,

nimetty on leikkimiellä

– ”neitosten” takaa-ajoksi!

Kumpi kahdesta parempi?

Mukavasti murtui taasen

valta torvi toimituksen,

– Etelän Median mahti,

Kultakiekon konsa kahmi

Kaisa kelpo kansalainen,

eikä kurja könsylauma,

kiekkoleijona leveä,

äMäM-sakki suurenmoinen,

joka juhlia ei taida,

– juomatta ole iloinen.

Pelkkä pehmopulliainen

Eilen sankari, idoli,

palstan kahdeksan kaveri,

tänään tappion takia,

toveri perin totinen,

pelkkä pehmopulliainen,

– Jarkko tuiki tavanomainen.

Suomen ainut tennistähti

Tänään hehkutti Hesari,

ylisteli yhtä miestä,

maasta taivaaseen manasi,

konsa on nyt ”tennisässä”,

Jarkko Nieminen, nimekäs,

viidenkymmenen sakissa,

tosin vielä toistaiseksi

– tukevasti häntäpäässä!

Soini ”taalar” selko Suomi

Suuri joukko sankareita,

Perus-Suomen ”perhanoita”,

kehuskeli Keskarissa,

– Timo Soinia ylisti:

Soini ”taalar” selko Suomi,

– inte Sauli-koukeroita.

Soini puoltaa puolustusta,

– sitä ei alas ajele.

Timo ei torju uskontoa,

– vähättele vähemmistöjä.

Isänmaa on Soinin armas,

– ei liittovaltio likainen.

Pressaksi on Soinin pyrky,

– eikä Kiinan keisariksi!

Vasemmalleko vinossa?

Likka, jätkä Järvenpäässä,

lukion koko porukka

vasemmalle on vinossa,

kyse ellei käsketystä

pelistä tai pelleilystä,

– agitaattoriajosta.

Tarkka-ampuja havaitsi

Tarkka-ampuja havaitsi,

Sana-lehti sen totesi:

Raamattu on ohjenuora,

nimilähde laittamaton,

– poliitikon onnentuoja!

Pekat, Paavot, paitaressut,

Sarit, Saulit, saamattomat,

Evat, ”ehkäpä” Timotkin,

lainattu on Raamatusta,

– lasten onneksi omittu!

Niinpä näistä tee valinta,

– etevistä ehdokkaista:

Eeva, Pietari, Timoteus,

Paavali tai Saara, Saulus!

Ken on kurjin kurjimmista?

Kolme Paavoa pahinta

pani pystyyn vaalitaiston,

keskinäisen kilvoittelun:

Ken on kurjin kurjimmista,

kuka surkein kolmikosta?

Voiton vei se demari,

velikulta vaitonainen,

Paavo, putkimies mitä parahin,

– oikeassa jos on päivän gallup,

Iltiksen ilosanoma.