Nollan arvoinen on nainen

Kansakouluaikanani

kertoi muuan vinha ”vitsi”:

Tavallani ällös toimi,

tee niin kuin minä opetan!

Nyt on kaikki täysin toisin,

vai onko, ja kaikkialla?

Opettaja on nyt uusi,

– AaYy-äijä änkyräinen,

joka vaatii vallan toista

– tylyiltä työn antajilta,

mitä itse itseltänsä.

Tasa-arvo tarpeellinen

yritysten on osalta,

muttei Liiton liiterissä.

Oman Liiton liiterissä

nollan arvoinen on nainen,

miehen rinnalla mitätön!

Voi sinua, Suomi-rukka!

Kohta käy kai Suomi-rukka

kaaripyssy kainalossa

pyörällä päin panssareita,

vaikka vastassa voi olla,

peräti sata asetta,

– nykyaikaista asetta,

tuhat tykkiä tulista,

miestä miljoona rivissä,

– uraa-miestä urheata.

Konsa kiltti surku-Suomi

eurot rahtaa ulkomaille,

– mitättömät miljardinsa,

varuskunnan korvaa kunta,

miinat taasen vallihauta,

– uusi linja Mannerheimin,

Kajanderin korvaa Wallin:

vyö ja ”kotsassa” kokardi!

Josko joskus on tosi kyseessä,

katseella vain seuraa Suomi,

kuinka kohti Helsinkiä

miehet kannella kököttäin

panssarit parijonossa

ajelevat autuaasti

– Mäntyniemeen mennäksensä.

Tanssii kehnojen keralla

Matkalla mestauslavalle

– otettuaan jo opiksi,

väitti muuan viisas miesi,

valistunut vanha äijä:

Paras kun ei kirjoittele

sanaa kahta ohjelmasta

”Tanssii kehnojen keralla”,

ettei suotta synnyttele,

polkaise vihapuhetta,

suotta syöksy surman suuhun,

– joudu turja hirsipuuhun.

Kaksi Suomessa Rätyä

Kaksi Suomessa Rätyä,

toinen suuri, toinen pieni,

toinen sorsi Saksanmaata,

toinen Suomea upotti,

toinen keihästä kepitti,

toinen lykkäsi Lylyä,

SAKin miestä suurenmoista

mäkeä alas ajeli,

Ihalaista myös ”ivasi”,

siis siinä ihan samalla

kahta Lauria kepitti,
omiansa "onnitteli".

Ylenpalttinen ylistys 2

Keskarissa kelpo tyttö

meni miinaan mietteissänsä,

kettutyttöjen keralla

kehui karjan kasvatusta,

”ylisti” sikatiloja.

Ylenpalttinen ylistys

Synkän aamun auetessa

– Hesarin kokosivulla

osakseen sai ”oiva” Jutta,

– poliitikko Pohjanmaalta,

kiitosta jopa kehua,

– suoranaista suitsutusta.

Pakko tyhmän on kysyä,

kusta koostuivat kehujat:

alaisista, avustajista,

oman puolueen pukeista,

– jakajista joulumielen?

Totuus liekö taasen tässä,

ajan vanhan viisaudessa:

sitä kuusta on kehunta,

jolla palkkansa pidossa!

Suomen puolustus pulassa

Kyseessä kun maiset miinat,

– Ottawasta saatu oppi,

Arkadian akka arka,

Eduskunnan uljas urho

päänsä pensaaseen panetti,

vältti vastuuta, väriä.

Joka viides piileskeli,

saliin saapunut ei turja,

jätti kannan kertomatta,

oman kantansa ohitti!

Liekö syynä syntisillä:

puoluekuri katala,

halu olla herra suuri,

– hurja hallitushalunsa!

Järvenpää on "juomarille"

Järvenpää on ”juomarille”

paratiisi, paikka parhain.
Juomatta, jos jaksaa olla

kuusi kurjaa kuukautta,

pelkoa ei potkuistansa,

– johtaja jos on jonkin sortin!

Susi, ”kettu” syytettynä

Parlamenttien puheissa

samaan aikaan sattumoisin

susi, ”kettu” syytettynä,

toinen pelkona ipanain,

toinen ”uhkana” akoille,

toinen täällä Suomenmaassa,

toinen ”turja” ulkomailla.

Raamattu, Kivi ja Linna

Tuore tutkimus osoitti,

– Timo Turja sen todisti,

jotta aivan yllättäen

väki armas Arkadian

– älymystö äkkiväärä

joskus on jopa lukenut,

– kirjastossa kurja käynyt,

sieltä täältä lauseen kaksi

– puheeseensa parka saanut.

Mukaan Turjan tutkimuksen

Arkadian allikossa

kolme suurta on suosikkia:

Raamattu, Kivi ja Linna.

Mistäköhän kumman syystä

listassa ei liiemmälti

– kirjallisuutta nykyistä!

Tuli nyt se julkiseksi

Tuli nyt se julkiseksi,

miksi Eurooppa sekaisin,

– konkurssissa konkkaronkka:

Jutta on paras ”pojista”,

uran uuden alkaneista,

– raha-arkun vartijoista.

Karppaus on vastaisku

Konsa kelpo kettutyttö,

anarkisti, ääriäijä,

silmitön sikakuvaaja

joka jouluinen on riesa,

äkin syntyi vastavoima:

Kuluttaja, kunnon miesi,

kasvattaja, akka armas

keksi keinon kelvollisen

vastaiskun verrattoman,

– karppaukseksi sanotun.

Ituhippien iloksi

nyt on tahti oiva, uusi:

liha, läski jopa pekoni

nyt on päästetty pahasta,

suositeltu syötäväksi,

– autuusväyläksi valittu!

Kunnon känni keino parhain

Virkamiehen viime väite

ennen poies potkimista:

Kunnon känni keino parhain

selvitä seminaarista,

- laivamatkan keinunnasta!

Ei tule setää tädistä

Ei tule setää tädistä,

eurobondista apua,

kun on kurja kaatumassa,

Union nurin menossa,

– alussa alasajonsa?

James Bond lie ainut turva,

pelastus perikadossa,

tosin kyllä tietääkseni,

James sattumalta on satua,

kun taas kurja velkakriisi,

– painajaisuni parahin,

täyttä on todellisuutta!

Luonto-Liitto luimusteli

Luonto-Liitto luimusteli,

kaivoksia kauhisteli,

– pari myönsi palkintoa,

mutta muistanut ei turja,

pistele ei ”Siilin piikki”

– inehmoa, ihmislasta.

Myöskään muistanut ei kurja,

jotta ilman kaivoksia,

moni jäisi vaille työtä,

yksin istuisi kotona,

– suussa tyhjä - puulusikka!

Esillä ikärasismi?

Ehdokasta etsimässä

Vasemmisto konsa koolla,

kuumana kävi puhuja,

yksi toisensa perästä,

heitti herjaa ”vanhuksista”,

kuulla saivat kunniansa,

– jopa villiä vihapuhetta,

kaksi Paavoa ”parasta”,

Timo, Sauli, ”pikku”- Pekka,

– ehdokkaiden ihmisryhmä!

Vai mitä sanotte näistä,

– ”sikamaisista” sanoista:

retroehdokas, pulina,

nukkumaanmeno, nurina,

ukkokerho, kalkkeutuma,

dinosaurusten sutina!

Ja vielä ihan lopuksi:

Kukin näistä vanhuksista,

harmaa on jo hapsiltansa,

– jopa Paavo, se demari,

joka ei ole punainen,

– meidän Paavomme veroinen.

Kysymys ihan lopuksi:

Mitä tuumii tästä Tarja,

– sanooko jopa pahasti:

Rasismiin sä ällös sorru,

– vanhassa vara parempi!

Ministerit muutostöissä

Konsa vaihtunut on valta,

ministerit uudet saatu,

Hesarimme heitti huulta,

sunnuntaina suuta väänsi,

– toimi Torvena totuuden:

Josko akka joutuvainen,

Sinne-Tänne-Anni-armas

silloin tällöin oli ajoissa

kokousta johtamassa,

Ihalaisen Lauri liehu

oli aina ensimmäisnä

– päsmärinä päässä pöydän.

Ville Niinistö vei karkit,

– poisti pirtistä pahuuden,

Coca-tölkki kourassansa,

kulki pitkin käytäviä,

– väkensä ison iloksi.

Räsäs-Päivi poisti viinat,

henkilöstönsä herätti,

– katuvaiset kirkkoon käski.

Anna-Maija jälkeen Tuijan

lihaa salli syötäväksi,

– herkuksi heteromiesten.

Jukka Gustafsson julisti:

Käsipäivä kunniassa

aikanani on oleva,

joka päivä kerran, kaksi

pakko kaikkia kätellä,

– minua jopa monesti.

Kyllönen ja Krista Kiuru

päättivät ihan parina,

jotta villasukkapäivä

oltava on ihan pakosta,

jotta herroilla, ”akoilla”

älli aivoissa asuisi,

veri kiertäisi visusti,

järki juoksisi jalosti,

– kerran vuotensa kulussa!

Paavo pahnanpohjimmainen

Konsa valta vaihtumassa,

– oja, allikko avoinna,

kansa jännittää kovasti,

pääseekö paha papiksi,

– kuokkavieras kutsujaksi!

Kansa jännittää kovasti,

josko pääsee johtajaksi

”köyhän kansan” kannattaja,

ministeri mittavainen,

– kurja kulttuurikuningas!

Kansa jännittää kovasti,

isännäksi joutuu josko,

Paavo-perheen kurja kuopus,

– kolmikon kovaosaisin!

Taitaa usko, toivo, pelko

olla turha, ja typerä,

pahnanpohjimmaisella pojalla

konsa kannatus on kehno,

– liekö päälle parin prosentin!

Erkin ehta mainostemppu?

Eero Nuija-Heinäluoma

aikoo tutkia todella,

mitä mainosti mokoma,

– Fremantle Media Finland,

kameroiden kanssa konsa

Eduskuntaan tunki turja.

Partaisella paidallansa

mainostiko Jarkko Niemi,

– ei se Suomen tennisässä,

nen-loppuinen niemi-miesi,

Erkkiä erinomaista,

vaiko vallan vallatonta,

ohjelmaansa onnetonta.

Oliko tempaus tavaton,

”sopimaton” tai sovittu,

Erkin onneksi rakettu,

vaiko sittenkin vihassa,

– tuomioksi tarkoitettu!

Paavo Lipponen ja aasi

Pakko tyhmän on kysyä,

Hesarille heittää herja,

unohtuiko vanha ohje,

– ”kansakoulussa” opittu:

Kuvassa jos on edessä

Paavo Lipponen ja aasi,

älä torvi toimittaja

kuvatekstiisi aseta:

vasemmalla Paavo ällä!

Mistä mieleeni nyt moinen?

Siksi että aamusella

kaksikkona oli kuvassa;

pieni poika, Ahtisaari,

ja tekstiksi tyrkättynä

– vasemmalla pieni poika!

Sentään yksi oiva päätös!

Hesarissa muuan herra

EeUu-päätöstä ylisti,

maasta taivaaseen ”manasi”,

kohotteli korkealle:

– Päätöksistä lie se parhain,

mitä konsaan on koettu!

Miksi mahtava manaus,

ainutkertainen ylistys?

Nääs kun kurja armollisna

päätti jatkaa vielä kerran

– hätäatria-apua!

Rovastilla roisi seura!

Pikkiriikki uutisensa

konsa Keskari kokosi,

– yhteen palstaansa yhytti,

kävi kurjalla ”vahinko”,

– vai mitä sanotte tästä:

Oli lista ”sankareista”,

– lyhyesti lainattuna:

rattijuoppo, rattijuoppo,

ja varas, sekä rovasti!

Oli kiinni saatu kolme,

– kolme ensin mainittua,

mutta, mutta arvatkaapa,

mitä saikaan se rovasti?

Kiitosta sai se rovasti,

– tunnustusta ulkomaista!

Tullutkaan ei tuomiota

Turhaan hehkutti Hesari,

elokuussa ennusteli.

Tullutkaan ei tuomiota,

poseen päässyt ei porukka.

Sakon vain sai saaliiksensa

– sinnikäs sikakuvaaja.

Lipponen ja Mäntyniemi

Kemijärven kinkamilla
Demari kun gallupoitsi,

– urakoitsi Uutispäivä,

kysyi kehno kantaa kansan,

oli kello kolmetoista

tilanne tosi ”täpärä”:

Puolet äänistä sai Paavo,

– ääntä yhdeksän peräti!

Vanhan kirjaston tarina

Kauan sitten kaukomailla

oli kirjasto korea,

arkkitehdin aikaansaannos,

– vähän ehkä ahtaanlainen.

Äkin päähänsä sai sakki,

kulttuuriväki vähäinen:

Saatava on uusi uljas,

– paljon entistä ehompi.

Piti keino keksittämän,

– tekosyy tai aivan aito,

jolla vanhan saa viralta,

– uuden suuremman tilalle.

Heti ”löytyi” himpun verran

vesivuotoa, hometta.

Kiiri huuto hulvatonna:

– pilalla koko koreus!

Urakoitu konsa uusi,

pystyssä iso pytinki,

komea kuin kultalinna,

– oli vuorossa valitus:

Vanha tuiki tarpeellinen,

oiva siellä on oleilla,

päivät, illat istuskella,

– tietoakaan ei homeesta!

Rakennus rapakivinen,

– pyhäinjäännös mi parahin,

säilyi siltä istumalta,

– ilona ”ikihyvänä”.

Asunnoista konsa puute,

– tonteista kova kysyntä,

kirkui hurja kansanjoukko:

– Satsiin niitä sorvattava!

Piti keino keksittämän,

mistä maata mainiota,

tekijöille tontti tyhjä,

– aluseksi autuaaksi.

Vierellänsä viisaat naiset

mietti miehet päänsä puhki.

Äkin lähti purkukäsky,

– käteen tarttui moukari tai moska.

Taasen kuului huuto hurja,

parahdus parista suusta:

Mieletöntä moukarointi,

– asunnoista ei väliä!

Douppaaja on konna karmein

Douppaaja on konna karmein,

murhamiestäkin pahempi,

– palstamilleissä mitaten.

Väänsi suuta Väänäsemme

Väänsi suuta Väänäsemme,

Ossi Ruotsia ojensi,

konsa sorja svenski-äijä,

väisti turja taklauksen,

runttauksen törppö torjui.

Eipä liene Ossi-rukka,

Marjatan sukua suurta,

sukua niin suurenmoista,

jossa nainen aikanansa

oli yks' kaks' yllättäen

– hallituksen ainut miesi!

Hyväksi ei konsaan muutu?

Kohta vuotta kaksitoista

kärsinyt on kansa kurja

– ankeutta akkavallan.

Tuoko hetken helpotusta

Timo, Sauli, Paavo, Pekka

– äkin se on nähtävissä.

Elo onko ehtoisempi

alla herran hirmuvallan

– kaksipunttisen kaverin.

Toivossa hyvä eleä,

hetki toivoa parasta,

– taikka pettyä peräti.

Eeva Beellä suuret luulot

Eeva Beellä suuret luulot

päästä kierros kakkoselle,

– jopa jytky järkkäellä,

vaikka hällä kallupeissa,

kannatus on luokkaa kaksi,

– prosentti eli enemmän,

vaikka vastassa on kansa,

kansansa kalevalainen,

– kansa Aatamin ajalta.