PerSut Suomen Salpalinja

Kun on vastassa Union,

– suurin uhka Suomenmaamme,

PerSut Suomen Salpalinja,

viime turva työttömälle,

viime valli vaivaiselle,

rikkaallekin rintasuoja,

– kypärä sekä kivääri.

Sen jo tyhmäkin tajusi,

konsa kuuli gallupista,

jossa nousi suurimmaksi,

Timo Soinin surkusakki,

kaiken tietävä, terävä,

– tuki, turva taaimmainen.

Esimerkki yksi kyllin

Hesarissa surku suuri,

itku naisten, murhe miesten,

naista kun ei ehdotella,

tyttäriä tyrkytellä,

tasavallan valtiaaksi,

mestariksi Mäntyniemen,

ja vielä mikä pahinta,

sama tahti askelissa,

oli sakki mikä tahansa,

– sossu, vihreä, vasuri.

Liekö syynä syrjintäänsä,

jotta yksi niille riitti,

esimerkki yksi kyllin,

– paistaisi sen vaikka voissa.

Feministin vouhotusta?

Kanadassa tammikuussa,

pääsi suusta ”sammakoita”,

suusta paikallispoliisin:

Älä pukeudu kuin lutka,

jottet joudu raiskatuksi.

Syntyi siitä Lutkaliike,

joka kiertää kaikkialla,

kylissä ja kaupungeissa,

merillä ja mantereilla.

Lokakuussa vuoro Suomen:

Silloin aikoo aito akka,

feministi, virkarouva,

vähävaatteisna virua,

kadut kaikki valloitella,

– pakkasia pelkäämättä.

Vaikka vallassa kokoomus

Vaikka vallassa kokoomus,

– kärjessä Kataisen Jyrki,

silti sille kumma kyllä,

tärkeintä on aate outo,

– se aate on sosialismi.

Hätä konsa hallituksen

Heti kautensa alussa,

hätä konsa hallituksen,

PerusSuomen on pelossa,

käytti kaksikko etevä,

– ”veriveljet” Jan ja Jouni,

hyväksensä hyytävästi,

sotataidon tietämystä,

ikivanhaa viisautta:

Jos on pakko painiskella,

puolustus on paikallansa,

hyökkäys sitä parempi:

Jytky Soinin jäi suutariksi,

vastuuseen ei valmiutta!

Paavo, kulttuurikuningas

Konsa vallattu rakennus,

– vanha kunnon Franzenia,

Paavo, kulttuurikuningas,

ministeri ”mittavainen”,

vielä korvat kostehina,

valtausta ”vastusteli”,

eli kannatti ”kovasti”,

konsa mielensä tekisi,

olla itsekin mukana,

olla puolella porukan,

– ajaa sinne Audillansa.

Poikia pojat lie vielä

Poikia pojat lie vielä,

tyttöjä tytöt kai aina,

paitsi maalla Sveea-mamman,

missä ollaan ”ystäviä”,

konsa alkaa koulunkäynti.

Korvamerkitty peruna

Suomi aikoo eittämättä,

hullun lailla huomenissa,

merkitä joka potaatin,

korvamerkitä perunat:

– malli lehmiltä otettu,

jotta tietäisi jokainen,

kuluttaja kurjanlainen,

koska ”siitetty” on siemen,

missä ”pottu” maahan pantu,

mille lohkolle, saralle,

kuka kasvin kasvatteli,

mikä on sen nostoaika,

kuka kuljetti konetta,

missä se pesty ja pakattu,

ken sen myi ja ken sen osti,

kuka autoa ajeli,

ennen kauppaan päätymistä,

kuka kaupassa jonotti,

ennen kuoren kuorimista,

kattilankin kiehumista,

kuka keiton pöytään kantoi,

ennen ruoan jäähtymistä,

kuka ”paskalla” parahti,

konsa ”pottunsa” pilalla,

– huolimatta tästä laista,

pykälästä ”parhaimmasta”!

Nyt on mulla murhehetki

Liikahda ei lehti puussa,

kohise ei koivikkoni,

vaikka mulla on juhannus,

suloinen suvi, juhannus.

Nyt on mulla murhehetki,

juhla ilman juhlimista,

olen vailla vanhempia,

ilman entistä kotia.

Suvireissun anti runsas

Kahvihetki Hartolassa

Kivitaskussa tarina

AaBeeCee ja Äänekoski

”Kärsäkummmun” paanukirkko

Arina ja yönsä oiva

Keminmaa ja vanha kirkko

Paavo Väyrysen parempi…

Rovaniemen kuulu taulu

”Sotaisan kylän” ”kepakko”

Kaunispään emäntä ”ehta”

Inarin ”isä” parempi…

Siida ja ne saamelaiset

Sittenkin se laiva lähti

Teevee-”tähtenä” Kalevi

Polku pitkä ja kivinen

Pielpajärven pieni kirkko

Sevetti ja Saamen seutu

Kirkenes ja Kirkkoniemi

Varangilla vuonotauko

Nuorgamissa kunnon kahvit

Tankavaaran kultalöytö

Kemijärven kahvitunti

Anu Pentik ja mäkensä

Kuusamo ja kutsu kuulu

Hepoköngäs ja kohina

Nurinniskoin Paltamossa

Runnin kylpylä ja ruoka

Iisalmi eli evakko

Tertin kartano kotoisa

Kotona olo parempi…

Juhannusruno rupinen

”Jämäkkänä” Jyrki-poika,

– kuni ennen Winston Churchill,

lupas' Suomen surkimoille,

verta kanssa kyyneleitten,

– hikisen olon lisäksi,

lupas' viedä viime eurot,

jopa tuhkatkin pesästä,

Unionin alttarille,

– ”onnen” yhteisen hyväksi.

Mutta, mutta muistakaamme,

Jyrki tuskin jättijätkä,

mahtipontisen mahakas,

sovi suuhun ei sikari,

– pienen pienelle pojalle.

Vaikka koossa kaunihina,

ohjelma satasivuinen,

”sateenkaari” ei kauan kestä,

ukonilma on edessä,

kukko kunnian ei laula,

ylistele yltä päältä,

hyytelöä hallituksen,

pettuleipää laihanlaista,

jota tarjoaa toveri,

– Katainen ja kumppaninsa.

Kuka Suomen on pelastus,

kellä kannatus komea,

– vatsa riittävän rehevä??

Irja-piispa pirteänä

Irja-piispa pirteänä:

Ovi auki vierahille,

– muttei kaikille omille.

Uusi aika alkamassa

Suloisessa Suomenmaassa

uusi aika alkamassa,

konsa hehkutti Hesari,

iloja ”Iltaisen Sanoman”,

juhannuslehtisen jujuja.

Tarja jäi nyt kakkoseksi,

edellänsä Soinin Timppa,

– sekä kaksi kaunotarta.

Kasvokoolla katsottuna,

mitattuna millimetrein,

Timon mökki tärkeämpi,

kuni Tarjan Kultaranta.

Timon uinti uljahampi,

kuni Tarjan muistelukset,

viime vuoden villitykset,

haikeus ja harmaat muistot.

Jutta-Jyrki pakkoliitto

Sano, että olen sanonut,

raju rakkaus ei kestä,

kauan kestä pakkoliitto,

Jutta-Jyrki pakkoliitto.

Hymy hyytyy kaksikolta,

– jopa kelpo kuusikolta,

konsa käyty kuntavaali,

Timo Soini soitimella,

kuninkaana kukkulalla,

– äänipottinsa parissa.

Rumaa mutta arvokasta

Hakaniemen hulluttelu,

sadesuoja ja pysäkki,

design-tuote ”turhamainen”,

vihdoin viimein on esillä,

nähtävillä kaiken kansan,

– paperille painettuna.

Mitä siitä mä sanoisin,

sitä kuinka nyt kehuisin:

– rumaa mutta arvokasta!

Taasen tahtoo taiteilija

Turha vihreiden narista,

jos on kaupungin kaduilla,

joukkoliikenne jumissa,

ajallansa jos ei auto saavu,

konsa aikoo HooKooäLlä

ripotella runsaat eurot,

rahasummat ruhtinaiset,

pysäkkien pystynnäksi,

konsa tahtoo taiteilija,

Stefan Lindfors liioitella,

pysäkkinsä pystytellä,

Hakaniemen halliloille,

turhan hienoiksi haluta,

– nimissä ”nätin” designin. 

Kerjuukiellon kannattaja

Kerjuukiellon kannattaja

Paul Polansky se pulisi,

Hesarissa helskytteli:

Kerjuu köyhää ei avita,

bisnestä on kerjuu kurja,

– ”puuhaa” raa'an rosvojoukon.

Paul Polansky se pulisi,

rintaäänellä ärisi:

Isä, äiti armotonna,

rikkoo luita lapseltansa,

jotta sääli suuri oisi,

löysä nyöri kukkaroissa,

antajalla aulis mieli,

– saalis suuri rosvojoukon.

Tasa-arvon tiukka tantta

Tasa-arvon tiukka tantta

kohta on kai vaatimassa:

Jos sä annat armostasi,

joroislaiselle jotakin,

sama saatava myös muiden,

hämäläisten, härmäläisten,

lappalaisten, lantalaisten

ja ilmaiseksi – sinulta!

Tarja – eukko ennustaja?

Cronberg vihreä vasuri,

Tarja – eukko ennustaja,

vakavissaan väitti taannoin:

Vajaan neljän vuoden päästä

Timo Soini saattaa päästä

sadan paikan puolueeksi,

yksin päättää ken on kelpo,

ministeri mieleisensä.

Jos on Cronberg oikeassa,

ketä siitä syyttäminen:

Vika on vain puolueissa,

Katais-Jyrkin kumppaneissa,

hallituksen herrasissa,

Unionin urholoissa.

Käry Vantaalla kamala

Mekkala on melkomoinen,

hurja huuto kasvissyöjäin,

konsa HooKoo ”holtitonna”,

käryt kaikki tehtaaltansa,

ulos päästää ”päättömästi”,

- lihapullain paistannasta.

Mikä syyllinen on siihen,

mistä johtuvi meteli?

Syy on tässä tiettävästi:

Houkutus on heillä suuri,

kiusaus perin katala,

ylikäyvä ymmärryksen,

pakko antaa kun periksi,

periaate pyhä hylätä,

unohtaa idut ”ihanat”.

”Yrttisen Ahon” yritys

Kera Markus Mustajärven

jätti juuri Yrtti-Jyrki,

Kata-Jyrkin tykkänänsä

kokoamaan hallitusta,

kuuden kurjan kummitusta,

erilainen konsa aate,

– äärilaitojen välillä.

Audi-aatos silmissänsä,

Arhi-Paavo päättäväisnä,

erosta vähät välitti,

kasaan kuivui kunniakas,

”Yrttisen Ahon” yritys.

Kuusi pulloa olutta

Vaikka hellitti jo helle,

ohitse kesä tukalin,

keksi herrat Helsingissä,

ikimuistoisen idean,

keksi meille kaupitella,

kuutta pulloa olutta,

kuutta kunnon kummajaista,

joiden kyljissä koreissa,

esillä on kieltämättä,

kuusi naamaa näyttäväistä,

kuusi tuttua toreilta,

kyliltä ja kaupungeista.

Mutta, mutta miettikäämme,

kuka ostaisi olutta,

edes pullon puolikasta,

kurjanlaista korkillista,

jos ois' kyljessä kuvana,

– todella ja oikeasti,

Stefan, Päivi, Arhi-Paavo,

Ville Niinistö tai Jyrki,

– puhumatta nyt Jutasta.

Miksi kurjasti kävisi,

miksi juomatta jäis' pullo,

vaikka päältä on korea,

– sisältä hyvänmakuinen?

Arvaus on yksi tässä:

Tunteikkaasti tulkittuna,

etiketti ois' monesta,

– pikemminkin merkki myrkyn!

Mustalais-Alin valitus

Oli ennen Turkinmaalla,

paha pulma pyövelillä,

murhe Mustalais-Alilla:

Tarpeeksi ei mulla työtä,

nälkään kuolen nähtävästi,

konsa puute tuomituista,

roistoista ja ryöväreistä,

ja mikä pahinta vielä,

saan mä siitä moittehia,

minä että en mukamas,

ole riittävän ripeä,

– työhön tarmolla paneudu.

Siiri tanssi, kansa katsoi

Suosikkina vaikka Martin,

– Idols-tähden ihmeellisen,

piti astuman lavalle,

Siiri pieni piipertäjä,

– kaksivuotias ”kakara”,

varasti koko komeuden.

Tanssillansa taitavalla

omi shown hän itsellensä,

Martin jätti kakkoseksi,

– hopealle hoiteleitsi.

Mitä tästä me opimme:

Kansan suosio katala,

lyhyt on kuin lapsen paita.

Niinistöjä on nyt kolme

Niinistöjä on nyt kolme,

Sauli, Jussi ja viel' Ville.

Saulin sakki on kokoomus,

Jussi seurana taas Soinin,

Ville vihreät valitsi.

Sauli paljasta ei meille,

Mäntyniemeen onko mieli,

Ville ylsi johtajaksi,

Sinne-Annin seuraajaksi,

Jussi vasta alkamassa,

uraa uutta, suurenmoista!

Punakaarti a la Kerava

Kääntyy Kalle haudassansa,

mietteissänsä Marxin Kalle,

konsa kuulee korvillansa,

jotta kurjimus Kerava,

aikoo nostaa orjakansan

valtaan nyt, ja viipymättä,

– ilman ainutta asetta.

Vihainen on Otto Wille,

konsa kuulu turmatermi;

”Punakaarti” on omittu,

Keravalle kaappaeltu,

yritteeksi yhden miehen,

– nimeksi miniporukan.

Ota vaarin ohjeestani!

Roman Schatz se meille väitti,

jotta syy on syyttömässä,

– pesäpallossa peräti,

konsa koskaan surku-Suomi,

pärjää ei isoisten kanssa.

Joka kerta järjestänsä,

aina nurin on nurmikolla,

– veran vihreän lajissa.

Ilmaiseksi kerron hälle:

Jos ois' jätkät järkeviä,

päteviä päättäjämme,

pesäpallo, potkupallo,

– kaikki joukkuelajimme,

olisi jo aika päivin,

jätetty lajeiksi lasten,

– ipanoittemme iloksi,

Pienen kansan keskuudessa,

panostus taas paikallansa,

– nuorten, aikuisten osalta,

olisi nyt ilman muuta,

kohti yksilölajeja,

kuni ennen Saksanmaalla,

sen itäisessä osassa,

– mitaleita jos on mieli.

Kuusi kurjaa taas on koossa

Kuusi kurjaa taas on koossa,

unohdettu vanhat riidat,

sävel yhteinen sovittu,

Suvivirsi, ”viime taisto”,

yhytetty on yheksi,

ytimet, idut kasattu,

paketiksi parhaimmaksi,

tulot ja menot mitattu,

veronmaksajain ”iloksi”.

Katais-Jyrki kumma kyllä,

sateenkaaren sai kasahan,

sixpackin kokoon sutaisi,

apunansa liekö ollut,

saunailta, mäyräkoira,

kuusi pulloa olutta,

kuusi per pomo pahainen.